Viikon kirja

Viikko 24

90.4
Johdatus arkeologiaan, 2008. Gaudeamus. Toim. Petri Halinen et al. 507 s.

Johdatus arkeologiaan on perusteos, jollainen on toistaiseksi puuttunut suomen kielellä. Se käsittelee arkeologiaa tieteenä, sen tutkimusmenetelmiä ja organisaatioita hyvinkin perusteellisesti, mutta jättää vähemmälle Suomen esihistorian perusteet. Kirjoittajia on kymmeniä ja siihen on saatu koottua paras mahdollinen tämän hetken asiantuntemus monilta eri osa-alueilta.

Koska kirja koostuu artikkeleista, se on hieman hajanainen ja sisältää myös toisistaan poikkeavia näkemyksiä. Siinä ei ole hakemistoa, joten hakuteoksena sen käyttö on hankalaa, mutta lopusta löytyy sanasto keskeisistä käsitteistä.

Alun kaksi lukua keskittyvät arkeologian määrittelyyn tieteiden kentässä. Arkeologia on siitä erityinen ihmisen toimintaa käsittelevä tiede, että luonnontieteillä on sille huomattavan suuri merkitys: aineiston luonnontieteelliset analyysit ja pitkälle viedyt tilastolliset menetelmät ovat metodologian perusvälineistöä. Toisaalta myös uskontotieteellä, kulttuurintutkimuksella, kielitieteellä ja muilla humanistisilla aloilla on vaikutusta aineiston merkityksen tulkintaan.

Kirjan keskeistä antia ovat luvut arkeologian lähdeaineistosta ja kenttätutkimusmenetelmistä. Näissä luvuissa käydään läpi, mistä ja miten löydetään arkeologista tutkimusaineistoa, miten kaivaukset järjestetään ja miten ajoittaminen tapahtuu. Absoluuttiseen ajoittamiseen käytettävät luonnontieteelliset menetelmät selostetaan suhteellisen yksityiskohtaisesti.

Aineiston tulkinnassa astutaan monesti spekulatiiviselle alueelle, koska vähäisistä aineellisista löydöistä on tuskastuttavan hankalaa tehdä varmoja johtopäätöksiä yhteisön tai kulttuurin valtarakenteesta, uskonnosta, kielestä tai muusta sellaisesta. Kuitenkin monitieteisiä pitkälle vietyjä tulkintoja on tehty mm. uskonnon ja kielen suhteen (esim. Eislerin Malja ja miekka ja Kalevi Wiikin Eurooppalaisten juuret), joita tässä myös kritisoidaan.

Suosittelen: ****

Vihje: Kirjassa on jokaisen luvun perässä luettelo keskeisistä lähteistä ja sieltä löytää mielenkiintoista lisäluettavaa eri aihepiireistä. Yksi merkittävimmistä on Sakari Pälsin kokeellisen arkeologian Suomessa aloittanut Kulttuurikuvia kivikaudelta (1916).