Viikon kirja

Viikko 21

86.23
Salokannel, Juhani: Sivistystahto : Jaan Kross, hänen teoksensa ja virolaisuus, 2008. WSOY. 506 s.

Jaan Krossin (1920-2007) teosten suomentaja ja virolaisen kirjallisuuden tuntija ilmoittaa jälkisanoissaan tässä kirjassa, että oli ryhtynyt suunnittelemaan elämäkertateosta Krossista jo vuonna 1997, jolloin Kross ei ollut vielä julkaissut omaelämäkertateostaan Rakkaat kanssavaeltajat (ilmestyi Virossa 2003, Suomessa 2005, jatko-osa Virossa 2008). Muistelmien ilmestyttyä Salokannel muutti hieman suunnitelmiaan ja jätti tämän kirjan elämäkerrallisen aineksen vähemmälle ja keskittyi Krossin tuotantoon sekä sen taustoihin.

Krossin suorasanaisesta tuotannosta on suomennettu lähes kaikki, mutta runotuotantoa vähemmän. Kross tuli kirjallisuuden kenttään runoilijana (esikoiskokoelma Söerikastaja 1958) ja uudisti runoillaan virolaista kirjallisuutta ehkä enemmän kuin proosakirjailijana. Kootut runot ilmestyivät uutena laitoksena Virossa 2005, mutta myös siellä Krossin runous on jäänyt proosatuotannon varjoon. Kross oli myös huomattava runouden kääntäjä.

Mielenkiintoisinta antia kirjassa ovat tekijän yksityiskohtaiset Krossin proosatuotannon kerrontatekniset analyysit ja historiallisten taustojen esittelyt. Monessa romaanissa kuten Keisarin hullu tai Kuningasajatus lukijan on vaikea pysytellä monimutkaisten juonikuvioiden, yllättävien sattumusten ja yksityiskohtien pyörteissä selvillä siitä, mikä on todellista, mikä vain todennäköistä ja mikä täysin kirjailijan sepittämää. Salokannel antaa tässä kirjassa lukijalle hyvät eväät lähteä hakemaan vieläkin tarkempaa faktatietoa vaikkapa viime vuonna ilmestyneestä, useasti palkitusta Seppo Zetterbergin teoksesta Viron historia.

Yllättäen Salokannel ei pidä jakoa Krossin historialliseen ja omaelämäkerralliseen romaanituotantoon oikeana. Hänen mielestään on enemmänkin kyse siitä, että mitä lähemmäs nykyaikaa tullaan ja mitä vähemmän Neuvostoliiton sensuuri rajoitti kirjailijan työtä, sitä avoimemmin tämä saattoi käsitellä omaa aikaansa ja omia muistojaan neuvostomiehityksestä, kyydityksistä, vankeusajasta ja paluusta kommunistiseen Viroon. Silti: Omaelämäkerrallisten teosten tärkein tavoite ei ole kirjailijan itse kokemien vaiheiden dokumentointi, vaan kansakunnan vaiheiden tematisointi.

Suosittelen: ****

Näillä sivuilla on esitelty aiemmin Krossin romaanit Uppiniskaisuuden kronikka, Halleluja ja Wikmannin pojat.