Viikon kirja

Viikko 20

58.11
Bieder, Robert E. : Pieni karhukirja, 2008. Gummerus. 189 s. Suom. Jari Kaaro. Alkuteos: Bear, 2005.

Karhujen evoluutio ja ihmisen sekä karhun mielenkiintoinen suhde ovat aiheina tässä viehättävässä kirjassa. Vaikka kirja on melko suppea, se sisältää paljon tietoa eri alueilta: biologiasta, kulttuurihistoriasta, antropologiasta, kansanrunoudesta, aatehistoriasta jne. Tämä on monitieteinen tietopaketti monia kiinnostavasta aiheesta kansantajuisesti ja viihdyttävästi esitettynä. Se sisältää myös jonkun verran kuvitusta, joka saattaa osin herkimpiä lukijoita järkyttää.

Ursidae-heimon taru alkoi mioseenikaudella n. 22 miljoonaa vuotta sitten. Se on siis ihmistä huomattavasti vanhempi laji. Ursavus elemensis oli noin kettuterrierin kokoinen, mutta seuraavien miljoonien vuosien aikana koko alkoi suurentua ja hampaisto muistuttaa nykyisten karhujen vastaavia. Muita paleontologien löytämiä sukupuuttoon kuolleita lajeja ovat Protursus simpsoni, Indarctos, Ursus minimus, ruskeakarhun esi-isä etruskinkarhu ja vihdoin eurooppalainen luolakarhu Ursus spelaeus, joka eli samaan aikaan Euroopassa ensimmäisten nykyihmisten kanssa ja kuoli sukupuuttoon n. 10 000 vuotta sitten. Nykyään karhujen heimojen lajeista on elossa kahdeksan ja monet niistä ovat uhanalaisia.

Kirjassa käydään läpi suuri määrä alkuperäiskansojen taruja ja myyttejä karhuista ja mainitaan myös Suomessa pitkälle historialliselle ajalle jatkunut karhunpeijaisperinne sekä kalevalaiset lähteet. Eri puolilta maailmaa peräisin tarinat ovat hämmästyttävän samankaltaisia ja yleensä alkuperäiskansat ovat suhtautuneet karhuun erittäin kunnioittavasti.

Varhaiselta keskiajalta lähtien karhut ovat olleet myös kauppatavaraa ja ihmisen hyväksikäytön kohteena moninaisissa rooleissa: sirkuseläiminä, pehmoleluina, viihdeteollisuuden ja mainonnan päähenkilöinä.

Vastenmielisintä karhujen hyväksikäyttö on silloin, kun ne joutuvat ihmisen ahneuden takia kärsimään kohtuuttomasti. Aasiassa karhun sappirakojen ja kämmenten tuotanto aiheuttaa tuhansille karhuille mielettömiä kärsimyksiä. Toisaalta karhujen elinympäristöjen täydellinen katoaminen ja tuhoutuminen kuten jääkarhun, silmälasikarhun, malaijankarhun, huulikarhun, kauluskarhun ja isopandan tapauksessa muodostavat vielä suuremman uhan kokonaisille eläinlajeille.

Suosittelen: ****

Kirjassa mainitaan useaan kertaan auktoriteettina karhujen paleontologiaa tutkinut suomalainen Björn(!) Kurtén ja hänen kirjansa The Cave Bear Story : Life and Death of a Vanished Animal (New York 1976) On harmillista, ettei sitä ole käännetty eikä edes saatavissa mistään PIKI-kirjastosta. (Saatavissa ainoastaan Viikin tiedekirjastosta.)

Vihje: Teoksessa Kovalainen, Ritva & Seppo, Sanni: Puiden kansa, 1998 on paljon suomalais-ugrilaiseen karhuperinteeseen liittyvää tietoa ja kuvitusta.