Viikon kirja

Viikko 16

84.2
Woolf, Virginia: Jaakobin huone, 2008. Tammi. Suom. Kirstin Simonsuuri. Alkuteos: Jacob's Room, 1922.

Jaakobin huone on Virginia Woolfin kolmas romaani ja se, jossa hän on ehkä kokeellisimmillaan. Se on omituinen sekoitus todenperäisiä asioita, selkeitä ristiriitaisuuksia, outoja näkökulmia mitä arkipäiväisimpiin ilmiöihin ja samalla tarkkaa kuvausta vuosista, joita voidaan kutsua osuvasti "viattomuuden ajaksi" kuten suomentaja johdannossaan tekee. Kyseessä on ensimmäistä maailmansotaa edeltänyt Englanti ja sen idylli, joka on yhteiskunnallisesta eriarvoisuudestaan huolimatta lähes särötön - ainakin hyvinvoivan, hienoissa yliopistoissa koulutetun keskiluokkaisen miessukupuolen mielestä, johon kirjan päähenkilö Jaakob kuuluu ja samoin Virginian oma Thoby-veli aina 1906 tapahtuneeseen traagiseen kuolemaansa saakka.

Kirja alkaa Cornwallin maisemista, jotka olivat Virginialle erittäin tuttuja ja rakkaita. Sitten kuvaillaan Scarborough'n nummia pohjoisessa Yorkshiressa, Jaakobin opiskeluaikaa Cambridgessa Lontoon pohjoispuolella ja vihdoin Lontoota, jossa Jaakob elää nuorena miehenä asunnossaan Southamptonissa. Huipennus tapahtuu Kreikan matkalla, jonka reitti seuraa lähes täysin identtisesti matkaa, jonka Virginia, hänen sisarensa Vanessa ja veljensä Adrian sekä Thoby tekivät syyskuussa 1906. Jo tämän matkakuvauksen takia romaani on erittäin mielenkiintoinen.

Tärkeä osuus romaanissa on Englannin ja Kreikan klassillisella kirjallisuudella. Nämä kirjailija tunsi itselleen läheisiksi ja ne tyydyttivät myös hänen Thoby-veljensä makua. Aistillisuus ja älyllisyys sekoittuvat hämmentävästi tässä melko vaikeasti lähestyttävässä romaanissa. Woolfin tuotantoon aiemmin tutustuneille se ei kuitenkaan ole este nautinnolliselle lukukokemukselle. Woolfin romaaneista on edelleen suomentamatta The Voyage Out (1915), Night and Day (1919), The Years (1937) ja postuumi Between the Acts (1941).

Syksyllä 2007 ilmestyi suomeksi Nigel Nicolsonin l. Vita Sackville-Westin pojan lyhyt elämäkerta Virginia Woolfista (Virginia Woolf, 2007. 194 s.) Nämä molemmat suomennokset ovat kulttuuritekoja, mutta vielä enemmän toivoisi Virginia Woolfin omaelämäkerrallisen tuotannon kääntyvän myös suomen kielelle.

Suosittelen: ****