 |
84.2
Woolf, Virginia: Jaakobin huone, 2008. Tammi. Suom. Kirstin Simonsuuri.
Alkuteos: Jacob's Room, 1922.
Jaakobin
huone on Virginia Woolfin kolmas romaani ja se, jossa hän on
ehkä kokeellisimmillaan. Se on omituinen sekoitus todenperäisiä
asioita, selkeitä ristiriitaisuuksia, outoja näkökulmia
mitä arkipäiväisimpiin ilmiöihin ja samalla
tarkkaa kuvausta vuosista, joita voidaan kutsua osuvasti "viattomuuden
ajaksi" kuten suomentaja johdannossaan tekee. Kyseessä
on ensimmäistä maailmansotaa edeltänyt Englanti ja
sen idylli, joka on yhteiskunnallisesta eriarvoisuudestaan huolimatta
lähes särötön - ainakin hyvinvoivan, hienoissa
yliopistoissa koulutetun keskiluokkaisen miessukupuolen mielestä,
johon kirjan päähenkilö Jaakob kuuluu ja samoin Virginian
oma Thoby-veli aina 1906 tapahtuneeseen traagiseen kuolemaansa saakka.
Kirja
alkaa Cornwallin maisemista, jotka olivat Virginialle erittäin
tuttuja ja rakkaita. Sitten kuvaillaan Scarborough'n nummia
pohjoisessa Yorkshiressa, Jaakobin opiskeluaikaa Cambridgessa
Lontoon pohjoispuolella ja vihdoin Lontoota, jossa Jaakob elää
nuorena miehenä asunnossaan Southamptonissa. Huipennus
tapahtuu Kreikan matkalla, jonka reitti seuraa lähes täysin
identtisesti matkaa, jonka Virginia, hänen sisarensa Vanessa
ja veljensä Adrian sekä Thoby tekivät
syyskuussa 1906. Jo tämän matkakuvauksen takia romaani
on erittäin mielenkiintoinen.
Tärkeä
osuus romaanissa on Englannin ja Kreikan klassillisella kirjallisuudella.
Nämä kirjailija tunsi itselleen läheisiksi ja ne
tyydyttivät myös hänen Thoby-veljensä makua.
Aistillisuus ja älyllisyys sekoittuvat hämmentävästi
tässä melko vaikeasti lähestyttävässä
romaanissa. Woolfin tuotantoon aiemmin tutustuneille se ei kuitenkaan
ole este nautinnolliselle lukukokemukselle. Woolfin romaaneista
on edelleen suomentamatta The Voyage Out (1915), Night
and Day (1919), The Years (1937) ja postuumi Between the
Acts (1941).
Syksyllä
2007 ilmestyi suomeksi Nigel Nicolsonin l. Vita Sackville-Westin
pojan lyhyt elämäkerta Virginia Woolfista (Virginia
Woolf, 2007. 194 s.) Nämä molemmat suomennokset ovat
kulttuuritekoja, mutta vielä enemmän toivoisi Virginia
Woolfin
omaelämäkerrallisen tuotannon kääntyvän
myös suomen kielelle.
Suosittelen:
****
|