|
56.411
Diamond, Jared: Kolmas simpanssi : ihmiseläimen evoluutio ja
tulevaisuus, 2007. Terra Cognita. Suom. Kimmo Pietiläinen.
Alkuteos: The Third Chimpanzee. The Evolution and Future of the
Human Animal, 1992.
Evoluutiobiologi
Diamond yhdistelee ihmisen evoluutiota ja kulttuurien kehitystä
selittävissä kirjoissaan suvereenisti arkeologiaa, antropologiaa,
ekologiaa, genetiikkaa, historiaa, lingvistiikkaa ja psykologiaa.
Näiden synteesien avulla hän saavuttaa mielenkiintoisia
ja ajatuksia herättäviä tuloksia. Jotta lajimme voisi
ylipäätään säilyä elossa muutamaa
sataa vuotta pidempään, meidän tulisi hänen
mielestään ottaa oppia omasta historiastamme mahdollisimman
pian.
Diamondin
aiemmat kirjat Tykit, taudit ja teräs : ihmisen ihmiskuntien
kohtalot (2003) ja Romahdus : miten yhteiskunnat päättävät
tuhoutua tai menestyä (2005) käsittelevät samoja
teemoja kuin tämä teossarjan viimeinen osa, mutta hieman
rajoittuneemmista näkökulmista. Tässä teoksessa
tarkastellaan ihmisen osuutta maapallon kehityksessä kokonaisuutena
ottaen kaikki osatekijät huomioon. Tavallaan se on tiivistys
kaikesta aikaisemmissa kirjoissa esitetystä.
Diamondin
näkemyksen mukaan me olemme kolmas simpanssilaji tavallisen
simpanssin ja kääpiösimpanssin rinnalla. Tämän
väitteensä hän perustelee sillä, että DNA:mme
on yli 98 prosenttisesti sama kuin muilla simpanssilajeilla. Tavallisesti
on ajateltu, että suuret ihmisapinat gorilla ja simpanssi olisivat
enemmän toistensa kaltaisia kuin ihmisten, mutta Diamond väittää,
että oranki ja gorilla erosivat kädellisten esi-isästä
jo (oranki n. 15 milj. vuotta sitten ja gorilla 10 milj. vuotta
sitten) ennen ihmistä.
Tästä
lähtökohdasta kirjoittaja vie lukijan kiertomatkalle ympäri
maailmaa ja jäljittää ihmisyhteisöjen alkuperää
sekä kulttuurien kehitystä vaatimattomasta alusta kukoistuksen
kautta tuhoon. On tunnettu tosiasia, että maapallolla on ollut
historian kuluessa lukuisia korkeakulttuureita, jotka sitten ovat
yhtäkkiä vain menettäneet elinvoimansa ja tuhoutuneet.
Diamondin mielestä suurta osaa näissä arvoituksellisissa
kehityskaarissa ovat esittäneet ympäristötekijät
ja nimenomaan ihmisen taipumus ylikansoittaa rajallinen elinympäristönsä
ja ylihyödyntää sen tarjoamat resurssit. Ympäristökatastrofit
eivät ole mikään nykyajan vitsaus vaan niitä
on tapahtunut koko ajan ihmiskunnan historian kuluessa.
Sama
koskee ihmisen toista tuhoamistaipumusta eli kansanmurhaa. Vieraskammoa
esiintyy kaikilla korkeammilla eläimillä, mutta ihmiset
ovat kehittäneet sen huippuunsa, koska he voivat liittää
vierauden käsitteeseen sellaisia abstrakteja asioita kuin toisen
uskonnon tai poliittisen näkemyksen. Estot, jotka estävät
meitä murhaamasta oman ryhmämme jäseniä, eivät
päde silloin, kun kyseessä on muukalainen. Tässä
suhteessa olemme vielä valitettavan lähellä eläimellistä
alkuperäämme.
Suosittelen:****
|