Viikon kirja

Viikko 5

91.6
Ginzburg, Carlo: Juusto ja madot : 1500 luvun myllärin maailmankuva, 2007. Gaudeamus. 280 s. Suom. Aulikki Vuola. Esipuhe Matti Peltonen. Italiankiel. alkuteos: Il formaggio e i vermi: Il cosmo di un mugnaio del '500, 1976.

Paitsi mielenkiintoinen kurkistus renessanssin ajan myllärin ja talonpojan sielunelämään tämä kirja on historian opiskelijoille myös merkittävä historiantutkimuksen oppikirja. Mikrohistoria oli 1970-luvulla nouseva ala, jonka merkittäviä edustajia ovat mm. Emmanuel Le Roy (Montaillou, ranskalainen kylä 1294-1324, suom. 1984), Natalie Zemon Davis ja Giovanni Levi. Mikrohistoriasta tuli myös suuren yleisön keskuudessa suosittua, koska siinä ensi kertaa pyrittiin kohdistamaan historiantutkimuksen fokus tavalliseen kansaan ja arkipäivän ilmiöihin kuuluisien henkilöiden ja suurtapahtumien sijaan.

Mylläri Menocchion (Domenico Scandella Montrealen kylästä Italian Friulissa) tarina perustuu suurimmaksi osaksi inkvisition kuulustelupöytäkirjoihin, jotka sattumalta löytyivät Udinen arkkipiispan arkistosta. Vatikaani on pitänyt inkvisition arkistot suljettuina aina 1990-luvulle saakka, jolloin ne vihdoinkin avattiin tutkijoille kardinaali Joseph Ratzingerin (nyk. paavi Benedict XVI!) toimesta ja hän kiitti aloitteesta nimenomaan Carlo Ginzburgia.

Domenico Scandella oli köyhä pohjois-italialainen vuokraviljelijä ja mylläri, joka oli siinä mielessä ainutlaatuinen, että hän osasi lukea ja oli kiinnostunut kirjoista. Hän jopa omisti muutamia kirjoja ja ne olivat raskauttavia todisteita inkvisitolle hänen kerettiläisyydestään. Suhteissaan muihin kyläläisiin ja kuulusteluissa hän ei pyrkinyt millään tavoin peittelemään erikoisia käsityksiään maailman luomisesta, teologiasta ja kirkosta yleisemminkin. Siksi ilmeisesti juuri hänet tuomittiin roviolla poltettavaksi ja voidaan olettaa, että oli monia hänen tapaansa omalla tavallaan uskovia kansanihmisiä, jotka olivat vain varovaisempia puheissaan kuin tämä Menocchio. Välillä kuulustelut saavat suorastaan humoristisen sävyn. Niin yllättyneitä inkvisiittorit ovat kuulusteltavan rohkeudesta ilmaista omaperäisiä ajatuksiaan ja tämän jääräpäisyydestä.

Menocchion mukaan kaikki oli alussa kaaosta ja siitä muodostui massaa kuin juustoa maidosta. Tähän massaan tuli matoja ja ne olivat enkeleitä. Jumala on yksi enkeleistä. Jonkinlainen luojajumala oletetaan (vrt. gnostilaisuus!), joka haluaa, että Jumalasta tulee näiden enkelten herra. Muissa ajatuksissa näkyy luterilaisuuden vaatimus kirkon uudistamisesta, mutta myös muunlaisten uskonnollisten liikkeiden vaikutusta mm. suhteessa sakramentteihin. Ylipäätään on vaikea sanoa, mistä kaikesta hän on ottanut vaikutteitaan, mutta omaperäisen oppijärjestelmän hän on siitä rakentanut. Katolisesta kirkosta hän ei sen sijaan koskaan halunnut luopua ja siksi onkin traagista, että hänet kuitenkin surmattiin sen toimesta.

Suosittelen:***