Viikon kirja

Viikko 3

67.709
Kurlansky, Mark: Suola : Eräs maailmanhistoria, 2007. Like. Suom. Kirsi Komonen. Alkuteos: SALT. A World History, 2002.

Kirjoittaja kertoo kiehtovia tarinoita suolan historiasta ensimmäisten korkeakulttuureiden ajoista nykypäivään. Kiinalaiset, roomalaiset, ranskalaiset, venetsialaiset ja Habsburgit rahoittivat sotimisensa suolasta saamillaan tuloilla ja pitkään sotilaat ja työläiset saivat palkkansa suolassa. Suolan etsintä, kerääminen ja kuljetus innoittivat insinöörejä ja kemistejä joka puolella maailmaa yhä uusiin keksintöihin.

Kivikaudella eläneet metsästäjä-keräilijät eivät varsinaisesti tarvinneet suolaa lainkaan. Punaisesta lihasta he saivat kaiken tarvitsemansa suolan. Suolan käyttö ja kysyntä alkoi lisääntyä maanviljelyksen alettua ja kotieläinten pito lisäsi suolan tarvetta entisestään. Siitä tuli välttämätön hyödyke, jonka saanti oli vaikeaa ja kallista. Varsinkin täällä Pohjois-Euroopassa suolan saanti oli monen mutkan takana ja välillä se oli kultaakin kalliimpaa. Vielä 1900-luvulle asti suolaa etsittiin kiivaasti, mutta nykyisin geologit ovat selvittäneet, että suolaa löytyy lähes joka paikasta eikä sitä enää pidetä tärkeänä vaurauden lähteenä.

Keskiajalla suolatun sillin ja turskan merkitys rahvaan ensisijaisena ravinnonlähteenä kasvoi. Tämä taas edellytti valtavia määriä suolaa. Itä- ja Pohjanmeren rantavaltiot tulivat täysin riippuvaisiksi lähinnä Keski- ja Etelä-Euroopasta saatavasta suolasta voidakseen hyödyntää valtavia kalansaaliitaan. Nykyisinhän asia on aivan toisinpäin. Suolaa kyllä riittää, mutta kaloja ei ole. Suolan säästämiseksi kalaa myös savustettiin ja hapatettiin.

Euroopan suurimmat suolakaivokset ovat Saksan ja Itävallan rajalla sijaitsevan Dürrnbergin vuoren uumenissa ja Puolassa Krakovan lähellä. Wieliczkan suolakaivos on turistinähtävyys edelleenkin ja siellä on kokonainen kappeli, jota koristavat erilaiset suolasta tehdyt patsaat, tanssisali ja suolakaivosorkesteri.

Englannissa Cheshiressä suolaa kaivettiin niin innokkaasti, että maa alkoi pettää talojen alta. Intian itsenäistymistaistelu alkoi sekin suolasta, sillä siirtomaahallinto oli kieltänyt paikallisia jopa keräämästä luonnollisesti muodostunutta suolaa meren rannalta. Gandhin ensimmäinen julkinen protesti oli rikkoa Britannian suolalakia keräämällä palan kuivunutta suolaa Dandissa, Gujaratin niemimaan rannikolla.

Tekijä kirjoittaa johdannossaan:
Nykyperspektiivistä suolaan tuhansien vuosien ajan liittyneet intohimot kaikkine ahnehtimisineen, kamppailuineen ja verottamisineen näyttäytyvät jokseenkin hullunkurisessa ja viehättävässä valossa....Aikakaudesta riippumatta ihmiset ovat varmoja, että todellista arvoa on vain jollain, mitä he itse pitävät arvokkaana.

Suosittelen:****