Viikon kirja |
|
|
|
|
| Hakemisto |Esittelyt aikajärjestyksessä| Kirjaston pääsivulle |Teosten saatavuustiedot |
|
|
|
Viikko 2 |
|
 |
84.2 Itävaltalaista kirjallisuutta on suomeksi ollut melko vähän saatavilla, vaikka klassikkokirjailijoita on pilvin pimein: Robert Musil, Ingeborg Bachmann, Elias Canetti, Paul Celan, Peter Handke, Elfriede Jelinek suurimpina niminä. On hämmästyttävää, että yksi kaupunki, Wien on pystynyt tuottamaan kaikki nämä ensiluokkaiset kirjailijat. Thomas Bernhard on uusi nimi suomalaisille ja heti ensimmäinen kirja saa toivomaan lisää suomennoksia. Bernhard on myös tunnettu näytelmäkirjailija ja hänen näytelmänsä ovat usein kuohuttaneet koko itävaltalaista yhteiskuntaa. Tämäkin nyt käsillä oleva kirja aiheutti avainromaanina oikeusjutun kunnianloukkauksesta ja väkijoukon sekä poliisien yhteenoton kirjakaupoissa! Kyseessä on täysin todellisiin henkilöihin ja todellisiin tapahtumiin kirjailijan elämässä perustuva avainromaani. Romaani kirja on ennen kaikkea loisteliaan tyylinsä ja harkitun rakenteensa perusteella - hiukan samaan tapaan kuin Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä, jota voidaan pitää myös muistelmateoksena. Muutakin yhteistä näistä romaaneista löytyy: pitkät, koukeroiset lauseet ja pitkät kappaleet. Itse asiassa koko Bernhardin kirja on yhtä kappaletta! Kirja kertoo kirjailijan ajatuksista päivälliskutsuilla, jonne hän on joutunut puolivahingossa ystävättärensä hautajaisten jälkeen. Ystävätär teki itsemurhan, mikä ei ollut yllätys kirjailijalle eikä ystäväpiirille. Kutsuilla kirjailija kohtaa vanhoja ystäviään 30 vuoden takaa ja miettii menneitä. Hän on tehnyt aikoja sitten täydellisen välirikon menneisyytensä kanssa eikä ole tavannut vainajaakaan moneen kymmeneen vuoteen. Muistot ovat enimmäkseen ikäviä ja kirjailija tuntee mitä suurinta vastenmielisyyttä ja halveksuntaa kutsuvieraita kohtaan. Samalla hän tekee viiltävää analyysiä Wienin kulttuurielämästä ja tuomitsee sen jyrkin sanoin. Ainutlaatuisinta romaanissa on sen kieli, joka on kuin puhetta tai musiikkia. Samat asiat toistuvat toistumistaan ja kertojan hengitys on koko ajan läsnä. Lukija vedetään ikäänkuin mukaan kutsuille ja elämään kirjailijan koko menneisyys kiihkeästi hänen mukanaan tässä hetkessä. Mitään varsinaista analyysiä ei tehdä, mutta silti tuntuu siltä, että lopussa tapahtuu jonkinlainen seestyminen. Asiat tapahtuvat kuten hyvin usein tosielämässäkin sattumalta ja ajautuen. Suosittelen:***** Wikipedia: List of Austrian writers
|
| Sivun alkuun | |
| ©Merja Rostila | |
|
|
|