Viikon kirja

Viikko 48

84.2
Muñoz Molina, Antonio: Sefarad, 2007. Tammi. Suom. Tarja Härkönen. Espanjankiel. alkuteos: Sefarad, 2001.

Espanjan ehkä tämän hetken kuuluisimmalta kirjailijalta on aiemmin suomennettu kolme salapoliisiromaanin tyylilajia käyttävää romaania (Madridin mysteerit, Talvi Lissabonissa ja Täysikuu). Tämä nyt suomennettu teos on täysin erilainen. Siinä on useita näennäisesti toisistaan erillisiä kertomuksia, mutta samat teemat ja henkilöt nousevat niissä esiin yllättäen ja erilaisissa yhteyksissä.

Sefaradin sanoman voisi tiivistää muutamalla sanalla vastalauseeksi totalitarismille ja yhteiskunnalliselle alistamiselle. Samalla se ylistää ihmisen elämän ainutlaatuisuutta ja elämäntarinan kertomisen riemua. Toinen ihminen on se, jolle tarina kerrotaan ja kuuleminen on vähintään yhtä tärkeää kuin kertominen. Muñoz Molina itse sanoo: Leer es el único acto soberano que nos queda. (Lukeminen on ihmisen ainoa vapaa teko, joka meillä on jäljellä.) lähde: Wikipedia

Kirjan nimi Sefarad viittaa Espanjasta 1400-luvulla inkvisition toimesta karkoitettuihin juutalaisiin, jotka hajaantuivat Afrikkaan, Lähi-Itään ja Etelä-Eurooppaan. Vaikka juutalaisten kohtalot ja joukkotuhot ovat kirjassa paljon esillä, kirja ei keskity pelkästään heihin. Kertomus toisensa jälkeen käsittelee poliittisten järjestelmien ja uskontojen sortamiksi ja murhaamiksi joutuneiden ihmisten kärsimyksiä. Todellisten henkilöiden nimet vilahtelevat jatkuvasti fiktiivisissä yhteyksissä: Kafka, Milena Jesenska, Margarete Buber-Neumann, Viktor Klemperer, Primo Levi ja Jean Améry ym. Näitä todellisuuden henkilöitä yhdistää yhteiskunnan heitä kohtaan kohdistama vaino sekä se, että he ovat teoksissaan kyenneet kuvaamaan tuon vainon aiheuttamia ajatuksia ja tuntemuksia siten, että koko ihmiskunnalla olisi heiltä paljon opittavaa.

Jälkisanoissaan kirjailija mainitsee käyttämiään lähteitä ja sanoo Primo Levin kolmiosaisista muistelmista (Tällainenko on ihminen , Aselepo ja I sommersi e i salvati)näin: Se, mitä nuo kolme nidettä opettavat ihmiskunnasta ja 1900-luvun Euroopan historiasta, on hirveää ja masentavaa luettavaa, enkä suoraan sanottuna usko, että voi olla poliittisesti täysin hereillä, ellei ole lukenut niitä, tai että voisi olla kokonaisvaltaista käsitystä kirjallisuudesta, ellei tiedä niiden tarjoamasta tavasta kirjoittaa.

Suosittelen:*****

Primo Levin muistelmien kolmas osa I sommersi e i salvati on edelleen suomentamatta, samoin Jean Améryn Jenseits von Schuld und Sühnen (1964), jota pidetään yhtenä merkittävimmistä natsismin kuvauksista kautta aikojen.