Viikon kirja

Viikko 44

99.1
Schuller, Wolfgang: Kleopatra : kolmen kulttuurin kuningatar, 2007. Atena. Suom. Ilona Nykyri. Alkuteos: Kleopatra, Königin in drei Kulturen, 2006.

Vuonna 1999 ilmestyi Margaret Georgen massiivinen elämäkertaromaani Minä, Kleopatra suomeksi. Siinä pyritään kuvaamaan Kleopatraa mahdollisimman puolueettomasti yhtenä suurimmista naishallitsijoista historian dokumentteihin perustuen. Antiikin historian professori Wolfgang Schuller on tarttunut samaan aiheeseen käyttäen uusimpia tutkimustietoja ja pyrkii samalla tavoin tekemään kiistellylle naishahmolle oikeutta tässä tietokirjassa. Roomalaisissa lähteissähän Kleopatra esitetään turmeltuneena ja paheellisena naisena ja tämä käsitys on paljolti siirtynyt myöhempiinkin kuvauksiin.

Lähtökohtana on antiikin maailma sellaisena, miksi se oli muotoutunut Aleksanteri Suuren valloitusten jälkeen. Egypti oli silloin ja myöhemmin roomalaisajalla vahvasti Kreikan vaikutuspiirissä. Ptolemaiosten hallitsijasuku, johon Kleopatra kuului, oli kreikkalainen. Silti Kleopatra oli myös Egyptin naisfarao ja kantoi monituhatvuotista perinnettä. Hän myös osasi egyptin kieltä, jota hänen ptolemaiolaiset edeltäjänsä eivät osanneet. On myös väitetty, että hänen äitinsä olisi ollut egyptiläinen, mutta siitä ei ole varmaa tietoa. Kleopatra eli vuosina 69-30 eKr. l. Rooman vallan vakiintumisen aikana.

Roomalainen kuningatar t. keisaritar Kleopatrasta tuli Rooman mahtavimpien miesten rinnalla. Julius Caesar ei koskaan virallistanut suhdetta, mutta Kleopatran pojan hän tunnusti omakseen. Caesarin salamurhan aikaan Kleopatra asui Roomassa. Antonius, joka seurasi Caesaria Rooman valtaistuimelle tämän murhan jälkeen, tunnusti Kleopatran aseman vieläkin selvemmin. Hänelle Kleopatra synnytti ensin kaksoset: tytön ja pojan ja vielä vuonna 35 eKr. toisen pojan.

Tarinan loppu on varmasti kaikille historiaa lukeneille tuttu: Kleopatran ja Antoniuksen häviö Aktionin taistelussa ja kummankin itsemurha Aleksandriassa. Itse asiassa Kleopatra sai käyttää kaiken juonittelutaitonsa välttääkseen nöyryyttävän osallistumisen Octavianuksen triumfikulkueeseen.

Kirjan loppuosa käytetään Kleopatran vaikutuksen arviointiin historiassa, taiteessa ja viihteessä. Kleopatra rakennutti mahtavan Hathorin temppelin Denderaan ja monta muuta, joiden suunnitteluun hän ilmeisesti aktiivisesti osallistui.

Jos Egyptin ja antiikin historia kiinnostaa ja Kleopatran tarina kiehtoo, suosittelen kirjan lukemista. Faktat luettuaan voi arvioida, mitä Margaret Georgen romaanilla olisi mahdollisesti tarjottavanaan.

Suosittelen: ****