Viikon kirja



 Hakemisto |Esittelyt aikajärjestyksessä| Kirjaston pääsivulle |Teosten saatavuustiedot

Viikko 40

86.22
Donner, Jörn: Diktonius : elämä, 2007. Otava. Käsikirjoituksesta suomentanut Raija Mattila. Ruotsinkielinen alkuteos: Diktonius - Ett liv, 2007.

Donner tutustui Diktoniukseen 1950-luvulla kirjoitettuaan murskaavan arvostelun tämän viimeiseksi jääneestä runokokoelmasta Novembervår(1951). Siitä lähtien hän on kerännyt aineistoa Diktoniuksesta ja säilyttänyt monia käsikirjoituksia sekä kirjeitä. 1995 Donner julkaisi yhdessä Marit Lindqvistin kanssa kaksi kirjaa Brev ja Kirjeitä ja katkelmia, joihin näitä aiemmin julkaisemattomia dokumentteja on kerätty. Tämä elämäkerta on siis pitkän kehittelyn tulos. Se sisältää myös runsaasti ennen suomentamattomia lainauksia Diktoniuksen runoista ja teksteistä. Ennen suomentamattomat runositaatit on suomentanut Pentti Saaritsa.

Diktoniuksella ei ollut elinaikanaan montakaan lukijaa ja myöhemminkin hänen tuotantonsa on ainakin suomenkieliselle yleisölle ollut melko tuntematonta, mutta hänen merkityksensä suomalaisessa kirjallisuudessa modernismin edelläkävijänä Edith Södergranin, Hagar Olssonin ja Gunnar Björlingin rinnalla on kiistaton. Hän aloitti tuotantonsa runokokoelmalla Min dikt 1921 ja kirjoitti kolmenkymmenen vuoden aikana runoja, aforismeja, proosaa sekä runsaasti lehtikirjoituksia. Hän aloitti poliittisesti valveutuneena vallankumousrunoilijana osittain ystävänsä Otto Ville Kuusisen vaikutuksesta, mutta myöhemmin hänen runotuotantonsa sisältää yhä lyyrisempiä ja henkilökohtaisempia sävyjä:

Niin tulen kerran kevyesti lepäämään,
niin kömpelön kevyesti
kokonaan mullan peitossa,
ja maa on ystäväni,
ja ruoho, sora, rikat, juuret
sieluani lämmittävät:
aurinko asuu mullassa,
minä asun mullassa -
kaikki mitä rakastan asuu mullassa,
on pala multaa.

Diktonius kirjoitti myös proosaa ja siinä hän on kielen ja tyylin uudistajana ehkä vielä radikaalimpi kuin runoudessaan. Pääteoksensa Janne Kuution hän käänsi itse suomeksi jo vuonna 1946 ja novellikokoelma Suomen tasavallan kansalaisia ilmestyi suomeksi ensimmäisen kerran 1972 Marianne ja Pekka Tarkan suomennoksena. Nyt siitä on pitkän tauon jälkeen otettu uusi painos 2007. Sitä lukiessa ei voi uskoa, että novellit on kirjoitettu 1930-luvulla. Radikaalimpaa proosaa ei hevin löydä. Myös aiheet ovat uskallettuja: pedofiliaa, mielisairautta, eläirääkkäystä ja juoppoutta käsitellään kaunistelematta. Varsin nykyaikainen on kertomus kasvissyöjäksi kääntyneestä entisestä teurastaja Veikosta!

Suosittelen: *****

Sivun alkuun
©Merja Rostila