Viikon kirja

Viikko 38

Tämä on romaani Kolkatasta (ent. Kalkuta), jossa äärimmäisen köyhä katuelämä ja uusrikkaiden posketon varallisuus rinnastuvat toisiinsa. Keskiössä on loistokas Paradise Park, lasiseinäinen pilvenpiirtäjä, josta voi nähdä Bengalinlahdelle kirkkaina öinä ja jonka ajotie on niin puhdas, että siltä voi jopa syödä.

Kyseessä on tietenkin kirjailijan rakentama fantasia, mutta se ilmentää Intian nopeaa talouskasvua erittäin hyvin. Paradise Park rakennetaan keskelle Maidanin puistoa, joka on ollut monimiljoonaisen väestön ainoa mahdollisuus päästä kokemaan avaruuden tuntua lähellä kotiseutuaan. Nyt sekin aidataan heidän ulottumattomiinsa.

Aiempi tekijältä suomennettu Sininen päiväpeite kertoi paljon realistisemmin Kolkatasta. Tässä kirjassa uni ja fantasia peittävät alleen paljon eikä lukija voi olla aina varma uneksuuko kirjan henkilö vai kokeeko todella jotain. Fantastiset ainekset kulkeutuvat kuin vaivihkaa kertomukseen.

Vaikka kirjan henkilöt ovat varallisuudeltaan aivan eri luokkaa heidän onnellisuutensa tai onnettomuutensa ei ole siitä riippuvainen. Lasten ilot ja surut ovat kirjailijaa lähellä. Heidän kohtalonsa koskettaa lukijaa.

Suosittelen: **