Viikon kirja

Viikko 28

97.21
Kriiska, Alvar & Tvauri, Anders: Viron esihistoria, 2007. SKS. Suom. Hannu Oittinen & Anders Tvauri.

Viron arkeologiasta ei ole ollut suomeksi paljon tietoa saatavilla, vaikka monet esihistorian löydöt ja aikakaudet muistuttavat toisiaan. Suomalaista lukijaa kiinnostaakin ehkä eniten, miten Viron esihistoria eroaa Suomen vastaavasta ja kuinka paljon meillä on yhteistä menneisyyttä.

Pian viimeisimmän jääkauden päättymisen jälkeen n. 9000 eKr. Virosta tunnetaan ainakin yksi kausiluontoinen leiripaikka, Pulli. Sieltä on löydetty tulisija ja piikaapimia sekä -uurtimia. Etelä-Suomen ensimmäinen irtolöytö Antreasta Karjalan Kannakselta on huomattavasti myöhäisempi n. 8300 eKr. Tällöin Virossa oli jo elinvoimainen Kundan kulttuuri, joka oli perustana Suomen ja Karjalan Suomusjärven kulttuurille.

Nämä kulttuurit elivät rinta rinnan ja osittain sekoittuivat aina neolittisen kauden alkuun asti. Tällöin n. 5000 eKr esineistöön tulee mukaan keramiikka. Kriiskan ja Tvaurin mukaan saviastioiden valmistamisen taito tuli Itämeren piiriin kulttuurilainana eikä kansainvaellusten mukana.

Eräs yhteinen piirre Suomen ja Viron esihistoriassa on nuorakeraamisen l. vasarakirveskulttuurin äkillinen ilmestyminen vanhoille asuinpaikoille. Se tapahtui neoliittisen kauden lopussa. (Virossa n. 3000 eKr., Suomessa n. 2500 eKr.) Kriiska ja Tvauri esittävät sen alkuperäksi vain vähäistä väestösiirtymää jostain Keski-Euroopasta ja paikallisen väestön assimiloitumista näiden tuomiin uusiin vaikutteisiin. Huurre (Kivikauden Suomi, 1998.) puolestaan pitää vasarakirveskansan tuloa Itämeren piiriin sotaisana valloituksena ja alkuperänä Volgan mutkaa.

Virolaisten kirjoitettu historia alkaa jo 1200-luvulla. Tärkeimpiä lähteitä ovat Henrikin Liivinmaan kronikka ja Tanskan kuningasta varten kirjoitetut verotusluettelot.

2002 samoilta tekijöiltä ilmestyi vastaava yleiskatsaus Viron esihistoriasta viron kielellä. Tämä ei ole kuitenkaan sen käännös, vaan suomalaiselle lukijakunnalle suunnattu uutuusteos, jossa otetaan huomioon uudet tutkimustulokset.

Suosittelen: ****