Viikon kirja

Viikko 23

82.2
Sateen ääni sillalla : japanilaista runoutta, 2007. Otava. Suom. Tuomas Anhava. Toimittanut ja selityksin varustanut Jaakko Anhava.

Olisitko kenties
muistanut ohimennen
minua tänään
ja sen tähden ikävöin
sinua joka hetki?
kirjoitti 1300-luvulla Eifkumon-in, keisari Fushimin puoliso.

Yksi ensimmäisista japanilaisen runouden suomentajista oli Tuomas Anhava, joka julkaisi vuosina 1960-1975 kolme tankarunokokoelmaa: Kuuntelen, vieras, Oikukas tuuli ja Täällä kaukana. Näistä hän julkaisi vielä kootun yhteislaitoksen Kevään kukat, syksyn kuu (1982), johon liitti uusiakin runoja. Hänen jäämistöstään löydetyistä tanka- ja haikurunojen suomennoksista on koottu tämä kokoelma. Kokoelman on toimittanut ja varustanut esipuheella runoilijan poika Jaakko Anhava.

Kokoelma etenee kronologisesti 100-luvulta nykypäivään. Tankat, haikut ja pidemmät runot ovat omissa osastoissaan. Kaikista tunnetuista runoilijoista on lyhyt esittely kirjan lopussa. Runojen ajattomuus jaksaa aina hämmästyttää.

Tuntematon kirjoittaa luultavasti 900-luvulla:
Toivoin että me
tapaisimme unessa.
Mutta yö meni
enkä saanut sen mittaan
nukutuksi ensinkään.

ja toinen:
Aurinko paahtaa.
Vasta aurattu pelto
majan edessä.
Se odottaa sateita.
Niin minäkin sinua.

Haikurunoilija Koyu-ni 1700-luvulta:
Kirsikankukat pudonneet
ja ihmissydämessä
on hiljaista.

Vaikka Tuomas Anhava ei osannut japania, hän kykeni välittämään runojen japanilaisen tunnelman erinomaisesti. Kirjan lopussa on hänen n. 1960 pitämänsä esitelmä japanilaisesta runoudesta, jossa hän tiivistää näkemyksensä näin: ihmisen mielikuvamaailma on luonnon tuote ja siis osa luontoa niin kuin ihminen muutoinkin; filosofisemmin sanoen, että mielikuvamme ovat maailmaa ja maailmamme mielikuvaa erottamattomasti.

Suosittelen: *****