Viikon kirja

Viikko 18

84.3
Alakoski, Susanna: Svinalängorna, 2007. Första utgåva 2006.

Suomen Finlandiapalkintoa vastaavan Augustprisetin voitti 2006 romaani, jonka kaltaista on odotettu kauan. Ruotsinsuomalaisten valtava joukko on vihdoin tuottanut kirjailijan, joka kykenee tulkitsemaan monen sukupolven tunnot vieraassa maassa, kulttuurissa ja kielessä. 1960-1970 lukujen taitteessa Suomesta muutti Ruotsiin jopa 40 000 henkeä vuodessa ja edelleen Ruotsissa on jopa 470 000 suomea tai meänkieltä puhuvaa tai ymmärtävää henkilöä.(lähde: Wikipedia) Se on valtava joukko verrattuna Suomen nykyiseen väkilukuun.

Svinalängorna on ennen kaikkea romaani yhdestä alkoholistiperheestä kuvattuna 5-15 vuotiaan tytön näkökulmasta, mutta sen rikkaassa ja kirjavassa henkilögalleriassa esille pääsevät monenlaiset ruotsalaisen pikkukaupungin tyypit. Ystad, jonne kirjan perhe on Suomesta muuttanut, on merellinen kaupunki aivan Ruotsin eteläkärjessä. Vauraassa perinteikkäässä ympäristössä maahanmuuttajille ja huonotuloisille rakennettu vuokrakasarmi pistää silmään ja herättää halveksuntaa: siitä nimi svinalängorna, jonka voisi suomentaa vaikka minkkitarhaksi.

Kirjan perheelle muutto uuteen asuntoon on kuitenkin toivoa ja ihastusta herättävä. Alkeelliseen asumistasoon tottuneille kylpyhuoneet ja lämmin vesi ovat ylellisyyttä. Tästä voisi alkaa onnellinen elämä, mutta pian kaikki peittyy alkoholismin kammottavaan varjoon. Lapsen hätä välittyy kirjasta sydäntäsärkevästi ja kirjailija kuvaa niin realistisesti vanhempien tilan aiheuttamia traumoja, että tätä kirjaa voisi suositella kaikille ammattiauttajille.

Suhde kotimaahan ja sinne jääneisiin asioihin on ristiriitainen. On paljon kipeitä kokemuksia, jotka on haluttu jättää taakse muuttamalla toiseen maahan. Sota on monen kohdalla ollut perimmäinen syy muuttoon. Se on tuhonnut elämästä niin paljon, että on ollut helpompi lähteä ja yrittää sillä tavoin haudata muistot. Niitä on kuitenkin mahdoton paeta.

Kieli aiheuttaa suomenkieliselle lukijalle hykerryttäviä kokemuksia. Näin synkässä kirjassa se tuo mukaan lämpimän huumorin tuulahduksen ja syventää entisestään suhdetta kirjan hahmoihin. Sen loppuessa toivoo vain tarinan vielä jatkuvan.

Suosittelen: *****