Viikon kirja

Viikko 16

11.5
Beauvoir, Simone de: Onko Sade poltettava? ja muita esseitä, 2007. WSOY. Suom. Erika Ruonakoski. Johdanto Sara Heinämaa.

1900-luvun alun Pariisi sai nähdä kahden ehkä länsimaissa arvostetuimman naisfilosofin kehittymisen. Sattumalta he ovat vielä etunimikaimojakin. Simone de Beauvoir kuvaa teoksessaan Perhetytön muistelmat ensi tapaamistaan Simone Weilin kanssa Sorbonnessa alle 18-vuotiaana: Olin kiinnostunut hänestä, sillä hän oli kuuluisa älystään ja omituisesta vaatetuksestaan... Eräänä päivänä onnistuin puhuttelemaan häntä...Siihen meidän yhteydenpitomme loppuikin. Ymmärsin, että hän oli luokitellut minut "henkisyysoppia kannattavaksi pikkuporvariksi".

Ei siis mikään sukulaissielujen kohtaaminen, mutta jostain syystä niin käy monille suurmiehille tai -naisille. Sattumaa on se, etteivät he sitten myöhemminkään pitäneet yhteyttä, vaikka varmasti heillä olisi ollut paljonkin jaettavaa. Sota oli tietenkin yksi este ja Weil kuoli melko nuorena, melkein heti sodan päätyttyä. Beauvoir sen sijaan jatkoi kirjailijan- ja filosofintyötään pitkälle 1980-luvulle.

Beauvoirin pääteos Toinen sukupuoli julkaistiin suomeksi 1980. Samalla vuosikymmenellä käännettiin hänen muistelmasarjansa. Tämän nyt ilmestyneen teoksen johdannossa mainittu tieto siitä, että Toinen sukupuoli ilmestyi suomeksi lyhennettynä ja että se on vastikään julkaistu täydellisenä laitoksena Ruotsissa, voi tulla yllätyksenä monille. Sara Heinämaan ansiokkaasta johdannosta käy ilmi, että pois jätetyt jaksot eivät suinkaan ole yhdentekeviä.

Feminismi ja tasa-arvon vaatimus olivat Beauvoirille itsestäänselviä vakaumuksia, mutta filosofina hän pyrki syvemmälle naiseuden ytimeen. Hänen mielestään käsite "nainen" on yhtä epäselvä kuin sana "ihminen". Feministisen filosofian nykyinen kärkinimi Judith Butler perustaa Beauvoirin arvostuksensa suureksi osaksi tähän puoleen Beauvoirin ajattelua.

Kirjan esseet käsittelevät naisen asemaa 1960-luvun Ranskassa, eksistentialismin olemusta ja kirjallisuutta. Kirjallisuusesseet ovat merkittäviä puheenvuoroja fiktiivisen ja omaelämänkerrallisen kirjallisuuden eri puolista ja funktioista. Päätösessee Sadesta vertautuu Sartren tekemiin tutkielmiin Genet'stä ja Flaubertista.

Suosittelen: ***

Vihje: Simone Weilin tuotantoa on viime aikoina myös esitelty suomenkielellä. Juha Varto: Mitä Simone Weil on minulle opettanut, 2005 ja Jukka Hankamäki: Rakkauden välittäjä : kulttuurikritiikki ja eettisen ihmisen idea Simone Weilin ajattelussa, 2006.