Viikon kirja

Viikko 15

84.2
Moore, Alan: Vartijat, 2006. Egmont. Tarina Alan Moore, kuv. Dave Gibbons, värit John Higgins. Suomennos ja toimitus Jouko Ruokosenmäki. Alkuteos: Watchmen 1-12, 1986-1987.

Yksi merkittävimmistä koskaan julkaistuista sarjakuvaromaaneista on nyt saatavana suomeksi. Alkuperäisjulkaisun ajankohta - tasan 20 vuotta sitten - näkyy joissakin yksityiskohdissa hienoisena vanhentumisena, mutta kokonaisuutena teos on kestänyt ja kestää varmasti aikaa kuten klassikon tuleekin. Yhtä mieleenjäävää lukukokemusta en ole sarjakuvasta saanut sitten Art Spiegelmanin Maus-kirjojen, jotka ilmestyivät 1990-luvun alussa.

Kyseessä on Yhdysvaltojen rikkaasta supersankariperinteestä ammentava kollaasi, joka vaikuttaa niin realistiselta, että lukija helposti alkaa pitää täysin keksittyjä hahmoja todellisina. Se sisältää myös otteita "dokumenteista", jotka syventävät sarjakuvien hahmojen taustoja. Pääosissa ovat supersankarit Rorschach, Koomikko, tohtori Manhattan, Yöpöllö, Silkkiaave ja Adrian Veidt l. Ozymandias.

Kirjan alussa eletään vuotta 1985 vaihtoehtoisessa todellisuudessa, jossa Nixon on yhä USA:n presidentti ja on päässyt niskan päälle kylmässä sodassa, mutta jossa ydinasetuho uhkaa nurkan takana kuten myös ekologinen katastrofi. Tässä tilanteessa monimutkaiset juonittelut ja salamurhat supersankarien kesken ja joukossa ratkaisevat pelin. Kyseessä on siis koko ihmiskunnan tulevaisuus tai tuho.

Kirjassa kuvataan myös tavallisen kansan ja kadunmiesten näkökulmasta uhkaavaa maailman tilannetta. Yhtenä keskeisenä hahmona on kadunkulmassa seisova vanha lehtimyyjä, jonka kojulla pistäytyvien asiakkaiden kautta erilaiset New Yorkin sosiaaliset kerrostumat esittäytyvät. Kojussa myydään tietysti myös sarjakuvalehtiä ja erään pikkupojan lukema merirosvoseikkailu Mustan kanuunalaivan tarinoita on kertomus kertomuksen sisällä. Sillä on myös symbolista merkitystä koko teokselle ja sen sanomalle.

Lopultakin Vartijat on kertomus inhimillisestä ylimielisyydestä, joka voi ilmetä myös supersankareissa, joilla oikeastikin on yliluonnollisia kykyjä. Kukaan heistä ei kuitenkaan yksinään voi käyttää kaikkea valtaa eikä nähdä tulevaisuutta sen kaikessa moninaisuudessa. Viisaisiin päätöksiin tarvitaan demokratiaa ja monia näkemyksiä. Tästä päästään teoksen mottoon, joka on Juvenaliksen Quis custodiet ipsos custodes? (Kuka vahtii vartijoita?)

Suosittelen: ****

Linkki: erinomainen ja hyvin dokumentoitu selostus teoksesta löytyy englanninkielisestä Wikipediasta http://en.wikipedia.org/wiki/Watchmen