Viikon kirja |
|
|
|
|
| Hakemisto |Esittelyt aikajärjestyksessä| Kirjaston pääsivulle |Teosten saatavuustiedot |
|
|
|
Viikko 9 |
|
 |
30.01 Timo Airaksinen tarkastelee filosofin näkökulmasta ja filosofian keinoin meitä kaikkia koskettavaa aihetta: tekniikkaa. Hän väittää, että puhe tekniikasta koskee vain teknologian tulevaisuutta (sitä, mitä voisi olla) eikä juuri lainkaan sitä, mitä on l. kuinka tekniikka on tunkeutunut kaikkialle. Tätä hän kutsuu tekniikan hiljaisuudeksi ja juuri siitä hän haluaa puhua. Kirjassaan Tekniikan suuret kertomukset (2003) hän on aikaisemmin käsitellyt samaa aihetta, mutta hieman enemmän historiaa painottaen. Tämä kirja keskityy nimenomaan tekniikan etiikkaan ja niihin ristiriitaisiin ajatuksiin, joita sen luomat mahdollisuudet herättävät. Jos ihmisen aistit ja ajattelukyky (AI) on mahdollista ja toivottavaa korjata paremmilla, syntyy kyborgi ja äärimuodossaan tämä ihmisen parantaminen päätyy ihmisen hukkaamiseen. Posthumanismin käsite liittyy juuri tähän. Raja ihmisen l. biokoneen ja piikoneen väliltä katoaa ja pian yksilöllisyyskin häviää verkkoon. Onko tämä kehityskulku, jota haluamme? Kysymys on liian vaikea vastattavaksi ja useimmiten sitä ei edes esitetä. Airaksinen
kirjoittaa terävästi viihteestä, urheilusta ja uutisista: Lumetodellisuudessa on jopa mahdollista yhdistää seksi väkivaltaan, joka on tähän asti ollut viihteessä mahdotonta. Posthumaani ihminen on siellä yksin halunsa tyydytyksen kanssa eikä kenelläkään ole aihetta puuttua asiaan. Virtuaalisuus merkitsee sitä, että ollaan yksin, turvassa ja vailla vastuuta. Tällöin mitkään etiikan säännöt eivät enää päde ja ihminen hukkaa itsensä. Suosittelen: *** Salainen tiedekunta: www.helsinki.fi/jarj/intelligenzia/sal/ |
| Sivun alkuun | |
| ©Merja Rostila | |
|
|
|