vk. 48
Puulajien käyttö, Rimbaud ja Espanja
57.11
Metsälä, Harri: Puukansa : puulajiemme perinnettä ja nykyaikaa,
2000.
Arkkitehti Harri Metsälä on koonnut yhteen pieneen kirjaan valtavan määrän tietoa puulajien käytöstä esineiden valmituksessa, ravintona, lääkinnässä, rakentamisessa ja teollisuudessa. Hän ei unohda puiden henkistä arvoakaan kansamme elämässä, mutta pääpaino on sillä käyttöarvolla, joka puilla on Suomessa perinteisesti ollut.
Puiden kaikki osat on osattu käyttää hyödyksi: juurista on punottu koreja ja tehty vispilävarpuja, kuorikerroksia on käytetty ravintona ja lääkkeenä, oksia on punottu ja käytetty luutina, lehtiä on käytetty ruokana ja rehuna. Ne ovat olleet läsnä kaikkialla - niin syntymässä kuin kuolemassa. Kätevä harrastelija löytää myös kirjasta yksinkertaisia ohjeita puusta askartelemiseen.
Suosittelen:****
82.2
Rimbaud, Arthur: Hirtettyjen tanssiaiset, 2000.
Uusi kustantaja Sammakko on julkaissut merkittävän suomennosvalikoiman ranskalaisen runouden suuren uudistajan Rimbaudin (1854-1891) teksteistä. Aikaisemmin Rimbaudilta on suomennettu proosarunokokoelmat Säteilevät kuvat (Illuminations) ja Kausi helvetissä (Une Saison en enfer) 1983 (Pekka Parkkinen ja Jaakko Ahokas).
Tässä uudessa valikoimassa on lähes pelkästään perinteisen muotoisia, osin loppusoinnillisiakin runoja, jotka on kääntänyt ja valikoinut Einari Aaltonen. Siihen sisälttyy myös kuuluisa runo Känninen paatti (Le bateau ivre), joka aikaisemmin on suomennettu nimillä Humaltunut venhe (Sarkia), Juopunut pursi (Anhava) ja Humaltunut laiva (Tynni). Monia Rimbaudin runoista pidetään lähes mahdottomina kääntää ja ne ovatkin joskus miltei käsittämättömiä, mutta tämän valikoiman runoissa Aaltonen kykenee useimmiten välittämään lukijalle ainakin jonkinlaisen tunnetilan ja usein vieläpä hyvin voimakkaan sellaisen.
Rimbaudin elämä oli huumeista (absintti oli hänen lempijuomansa!) ja ajelehtivaa. Useimmat runoista ovat hyvin karkeita, mutta joukossa on sellaisiakin puhdashenkisiä tunnelmapaloja kuin tämä:
Lähden siniseen kesäiltaan polkuja kulkemaan,
tähkät näykkivät minua, ruoho jalkoihini lankeaa:
uneksin rakkauden säärtäni nousemaan.
Tuuli paljaaseen päähäni puhaltaa.
En ajattele mitään, olen hiljainen:
rajaton rakkaus nousee minuun.
Kuljen kauas, kauas kuin mustalainen,
tunnen onnea, kuin naisen kanssa,
ja käyn luonnon nieluun.
Suosittelen: *****
84.2
Sjögren, Vivi-Ann: Andalusian karkea suola = Sal gorda de Andalucía,
2000.
Näyttelijä, kirjailija ja kulttuuritoimittaja Sjögren on asunut Espanjassa jo lähes kolmekymmentä vuotta. Näiden vuosien kokemuksista ja matkoista on syntynyt tämä kirja, joka on julkaistu ruotsiksi jo 1996. Nimenomaan Espanjan maakuntien erilaisuus käy hyvin ilmi näistä kertomuksista, joissa käydään niin Baskimaassa kuin Galiciassakin. Pääosassa on kuitenkin Atlantille avautuva Cadizin lahti, joka on täynnä valoa.
Ruoka on hyvin tärkeä tekijä vieraaseen kulttuuriin tutustumisessa. Jokainen luku sisältääkin reseptejä, joita kirjailija on päässyt kokeilemaan. Jos sopivia raaka-aineita vain on saatavissa, lukija saattaa päätyä myös maistelemaan eri maakuntien herkkuja...
Suosittelen: ***