vk. 47
Jeesus ja Hitler
23.2
Laine, T. P.: Kuka hän oli? : uusi näkökulma Jeesuksen
elämään, 2000.
Qumranin kirjakääröt löydettiin vuonna 1947 eräästä luolasta läheltä Jerusalemia. Ne ovat peräisin ajalta n. 250 eKr-68 jKr, eli ne kattavat melko varmasti ajanjakson, jolloin historiallinen Jeesus-niminen henkilö on elänyt. Raamatun evankeliumien vanhimmat tunnetut tekstit ovat jaksolta 70-100 jKr. (tosin tästäkin on olemassa eriäviä mielipiteitä! esim. TV1 19.11. Carsten Thiede) Tekstien perusteella Lehto kehittelee teoriaa, että Jeesus olisi ollut essealaisten lahkoon kuulunut saarnamies ja heidän VT:n tulkintansa mukaan messias, joka lyö vääräuskoiset miekallaan.
Mielenkiintoisinta kirjassa on kertomus siitä, kuinka nämä historiallisesti arvokkaat dokumentit saatiin suuren yleisön ja kaikkien tutkijoitten ulottuville. Lähes 50 vuotta ne olivat vain rajoitetun piirin saatavilla. Essealaisten lahko sinänsä on juutalaisuudessa myös kiinnostava. Miksi siitä ei Raamatussa puhuta mitään, vaikka fariseukset ja saddukeukset ovat jatkuvasti esillä Jeesuksen puheissa? Lehdon mukaan juutalaisuuden vaikutus oli varhaiskristillisyydessä paljon voimakkaampi kuin on yleensä haluttu myöntää. Samaan on päätynyt H. Koivunen tutkiessaan Nag Hammadin gnostilaisia tekstejä: "Kristinuskon naiskielteisyys on peräisin juutalaisuudesta." (Madonna ja huora, 1995.)
Suosittelen: ***
Linkkejä:
Kongressin kirjaston Qumran-näyttely netissä.
Philip K. Dick esittää Qumranin löytöjen perusteella mielikuvituksellisen (ja hauskan ;-) teorian varhaiskristillisyydestä romaanissa Timothy Archerin sielunvaellus, 1997!
Raija Sollamo on toimittanut valikoiman käännöksiä hepreasta suomeksi: Qumranin kirjasto : valikoima teoksia, 1997.
84.2
Vakkuri, Juha: Henri, Adolf ja kohtalo, 2000.
Eräs melko suosittu kirjallisuudenlaji on sellainen, jossa pohditaan, kuinka aivan tavallisesta nuorukaisesta tuli diktaattori ja miljoonien ihmisten murhaaja. Sekä Stalinista että Hitleristä näitä tarinoita on tehty fiktioina ja historiallisesti dokumentoituina elämänkertoina. Tämä kirja kertoo Hitleristä (1889-1945) koulupoikana ja nuorena taideopiskelijana Wienissä. Tarina on fiktiivinen, mutta perustuu vahvasti historiallisiin lähteisiin. Hitlerin lisäksi on toinenkin päähenkilö: ranskalainen kubistinen kuvanveistäjä Henri Gaudier-Brzeska (1891-1915), joka menehtyi ensimmäisessä maailmansodassa.
Taisteluni kirjan ensimmäisessä osassa Hitler kertoo itse näistä nuoruusvuosiensa kovista koettelemuksista melko totuudenmukaisesti: hylkäys taidekoulun pääsykokeissa, rahattomuus ja asuntolaelämä.Vakkuri tekee taitavan rinnastuksen tuomalla tarinaan lähes samanikäisen, samoin lähtökohdin varustetun (alempi keskiluokka) ja yhtä ihanteellisen nuorukaisen.
Henri taistelee yhtä kovien vaikeuksien kanssa Lontoossa kuin Adolf Wienissä, mutta hän pääsee lopulta taidepiirien suosioon ja on tätä nykyä arvostettu taiteilija. Erikoisinta hänen elämänkerrassaan on se, että kiihkeästä pasifismistaan huolimatta, hän lähtee vapaaehtoisena sotaan Ranskan puolesta ja taistelee urhoollisesti kuolemaansa saakka. (niin on vähällä käydä myös Hitlerille!)
Tarinassa on myös mielenkiintoinen naiskohtalo: puolalainen Sophie Brzeska on onnettoman lapsuuden ja nuoruuden kärsinyt päättäväinen nainen, joka onnistuu lumoamaan Henrin niin, että tämä alkaa jopa käyttää hänen sukunimeään. He ovat rakastavaisia, vaikkakin platonisia sellaisia, mutta ajan moraalikäsitysten mukaisesti heidän on esiinnyttävä sisaruksina. Sophie kuolee 10 vuotta Henrin jälkeen yksin ja unohdettuna Gloucesterin mielisairaalassa, vaikka tuttavapiiriin kuuluivat sekä Katherine Mansfield että Ezra Pound.
Suosittelen: ****