Kirjauutuuksia | |
| | |
| | Arkisto ja hakemisto |Esittelyt aikajärjestyksessä| | |
| Uutuuksia edellisiltä viikoilta: | |
| |viikko 2 |viikko 4 |viikko 6 |viikko 7 |viikko 8 |viikko 10 |viikko 11 |viikko 14 viikko 15 |viikko 16 |viikko 20 |viikko 21 |viikko 22 |viikko 26 |viikko 30 |viikko 31 |viikko 32 |viikko 33 |viikko 34 |viikko 35 |viikko 39 |viikko 40 |viikko 42 |viikko 45 | |
|
|
|
Viikko 43 |
|
 |
52.21 Mars on jälleen oppositiossa l. lähimpänä maata 7.11.2005 ja selkeästi näkyvissä läpi koko yön yli kahden vuoden tauon jälkeen. Edellinen oppositio oli ns. perihelioppositio, jolloin Mars oli lähempänä Maata kuin kertaakaan 60 000 vuoteen elokuussa 2003. Tässä kirjassa käydään läpi koko Marsiin lähetettyjen luotainten historia. Niitä on vuodesta 1960 lähtien yritetty lähettää jo yli 40. Niistä vain alle kolmasosa on onnistunut. Marsin ja Maan kiertoradat ja keskinäinen asema vaikuttavat luonnollisesti myös luotainten lähettämiseen. Ne matkaavat Hohmannin siirtorataa pitkin, jolloin noin kahden vuoden välein Mars on sopivassa asemassa Maahan nähden. Silloin noin neljän viikon ajan päivittäin avautuu laukaisuikkuna vain minuutiksi! Paitsi luotaimista kirjassa on tietoa Marsin tutkimisen historiasta historian alkuajoilta lähtien. Mars on aina kiehtonut ihmistä luultavasti siksi, että se on niin huomattava tähtitaivaan kohde ja poikkeaa väriltään muista tähdistä. Siihen on peilattu taruja ja jumalkertomuksia eri puolilla maailmaa. Kirjan kuvitus on uskomattoman upea ja vaikka netissä on mm. Jet Propulsion Laboratoryn (http://mars.jpl.nasa.gov) sivuilla mahdollisuus seurata Marsin mönkijöiden lähettämää kuvaa vaikka reaaliajassa, on mukava tarttua näin hyvin tehtyyn tietokirjaan ja tutustua Mars-tutkimuksen eri puoliin kaikessa rauhassa. Suosittelen:**** Vihje: Jet Propulsion Laboratoryn sivuilla on yksinkertainen animaatio Maan ja Marsin kiertoradoista, josta on helppo hahmottaa, missä asennossa planeetat kulloinkin ovat toistensa suhteen. |
| Sivun alkuun | |
|
|
|
 |
52.2 Aikojen alusta ihmiset ovat katselleet tähtitaivaalle ja muodostaneet mielessään noista kaukaisista auringoista kuvioita, joille ovat antaneet nimiä ja liittäneet merkityksiä sekä tarinoita. Antiikin Kreikassa tähtitaivaasta tuli kuolemattomien lepopaikka myyttien hahmoille. Tämä kirja esittää hyvin tiiviissä muodossa länsimaisen tähtitieteen historian ja esittelee tunnetuimmat tähtikuviot taustatarinoineen. Kirja on mukava pitää kädessä ja helppo ottaa mukaan vaikka tähtienkatseluretkelle. Suosittelen: *** Vihje: Paljon perusteellisempi on näillä sivuilla aiemmin esitelty Levyn Tähtitaivas, 1999. |
| Sivun alkuun | |
|
|
|