vk. 39
Sukutarinoita ja filosofiaa
Tanskalaisuus näkyy tämän syksyn kirjoissa. Kierkegaardista ja hänen filosofiastaan on ilmestynyt lyhyen ajan kuluessa kaksi suomennosta. Kirjailija Ib Michaelin sukutrilogia saa tänä syksynä päätöksensä.
Sukutarinat ovat aina olleet suosittuja, mutta tämän päivän kirjoittajat ovat ehkä tietoisempia kuin ennen perinteen välittämisen tärkeydestä ja sukupolvien välisistä valtavista eroista elämän mahdollisuuksien suhteen.
Jong, Erica: Syvästi kaivaten
Erica Jongin sukutarina kertoo venäjänjuutalaisesta suvusta, joka emigroituu Amerikkaan 1900-luvun ensi vuosikymmenenä. Amerikassa, ihmeiden kultamaassa, suvun naiset aloittavat uudenlaisen elämän. Ensimmäisestä Sarasta tulee suosittu seurapiiritaiteilija, hänen tyttärensä liehuu Pariisissa Henry Millerin ja kumppaneiden kanssa, seuraavan sukupolven Levitskystä tulee suosittu pop-laulaja 60-luvulla ja viimein 2000-luvulla elävä Sara kertoo esiäitiensä tarinaa juutalaisarkiston avulla.
Jong kertoo viehättävästi amerikanjuutalaisten perinteestä. Teksti vilisee jiddishinkielisiä sanoja ja sanontoja, mutta kirja on hieman hajanainen ja osoitteleva.
Asiasanat: amerikanjuutalaiset, juuret, juutalaiset, naisen asema, luovuus, taiteilijat, sukupolvet, sukuromaanit, New York : 1900-luku
Farah, Nuruddin: Perhesalaisuuksia
Tämä kirja kertoo Somaliasta ennen sisällissotaa. Mogadishun kaupunki ja maaseutu ovat tapahtumapaikkoina. Tässäkin kirjassa kuvataan perinnettä hyvin rakastavasti. Sadut, myytit ja taiat sekoittuvat nykyaikaiseen elämään. Päähenkilö on tietokoneohjelmia länsimaihin myyvä mies, joka tapaa lapsuudenrakastettunsa oudoissa olosuhteissa ja joutuu perehtymään sukunsa tarinaan tämän tapaamisen seurauksena. Tulossa oleva sota on jo aavistettavissa, mutta tässä kuvataan nimenomaan vaurastuvaa Somaliaa. Lukemalla tämän kirjan vapautuu monista ennakkoluuloista, jotka koskevat somalialaisten elämäntapaa.
Asiasanat: Somalia, Mogadishu, kansanperinne : somalit, klaanit, myytit, seksuaalisuus, sukuromaanit, sisällissodat
Michael, Ib: Vaniljatyttö, 1998
Kahdestoista ratsastaja, 1999
Kirje kuulle, 1999
Tässä trilogiassa kerrotaan tanskalaisesta suvusta, jonka esi-isä on puoliverinen intiaani. Kaukaiset meren takaiset maat ja eksoottiset ympäristöt luovat tanskalaiseen arkipäivään tarunomaista hohdetta. Tanskalaiset ovat matkustaneet paljon jo ennen Blixenin aikoja ja onhan Tanska tavallaan siirtomaavalta yhä edelleenkin kun muistetaan Grönlanti!
Asiasanat: Kööpenhamina : 1800-luku, sukuromaanit, kolonialismi : Tanska
99.11
Thielst, Peter: Elämä ymmärretään
taaksepäin - mutta se täytyy elää eteenpäin :
kertomus Sören Kierkegaardista
Kirjoittaja pyrkii valaisemaan nimenomaan Kierkegaarin ajan kulttuuriympäristöä, 1800-luvun alkupuoliskoa Kööpenhaminassa, mutta myös niitä tanskalaisuuden juuria, jotka ovat peräisin jo edelliseltä vuosisadalta, tiukasti pietistisestä talonpoikaiskulttuurista. Viehättävästi tässä tulee esiin edellisten kirjojen tavoin ne mahdollisuudet, joita seuraavalla sukupolvella on edelliseen nähden: Söreninstä tulee kaupunkilainen yhdessä sen ajan mahtavimmista pääkaupungeista, jonka kaduilla saattaa törmätä sellaisiin suurnimiin kuin Andersen tai Grundtvig ja samalla hänestä väistämättä tulee myös maailmanmies ja kosmopoliitti. Tosin Sörenillä on hernhutilainen perintönsä, joka tekee hänestä melkoisen synkän, erakoituvan ja mietiskelevän.
Suosittelen: ****
Helpon johdatuksen Kierkegaardin ajatuksiin ja teoksiin tarjoaa:
99.11
Alex, Ben: Sören Kierkegaard
: ajattelijan elämä.
10.8
Lichtenberg, Georg : Töherryskirjat
Kierkegaardin filosofia on eräässä mielessä aforistista. Monet hänen teksteistään ovat näennäisen omakohtaisia eivätkä muodosta mitään tiivistä oppirakennelmaa. Samaa voi sanoa Georg Christoph Lichtenbergistä, mutta mentaliteetiltaan tämä 1700-luvun jälkipuoliskolla Göttingenissä elänyt herra oli Kierkegaardin täydellinen vastakohta. Lichtenberg oli varsinaiselta ammatiltaan matemaatikko ja professori eikä hän koskaan tarkoittanut julkaistavaksi muistikirjojaan, jotka sisältävät aforismeja kaikilta elämän alueilta. Valitettavasti osa hänen "töherryksistään" on tuhottu 1800-luvun jälkipuoliskolla niiden arkaluontoisten eroottisten paljastusten vuoksi.
Lichtenbergiä ihailivat niin Goethe, Schiller kuin Nietzschekin ja hänen suhteensa kieleen, uniin ja alitajuntaan ennakoivat Wittgensteinin ja Freudin huomioita.
Suosittelen: *****