Kirjauutuuksia

Viikko 39

87.5
Suom. huom. : kirjoituksia kääntämisestä, 2005. WSOY. Toim. Kristiina Rikman.

Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton 50-vuotisjuhla on tänä vuonna. Sen kunniaksi WSOY julkaisi tämän kiinnostavan esseeteoksen ja tulossa on laaja Suomennoskirjallisuuden historia.

Kääntäjien työ on parhaimmillaan näkymätöntä. Hyvää käännöstä ei yksinkertaisesti huomaa, koska se on niin luonteva. Huono sen sijaan hyppää silmille välittömästi. Harvoin tulee edes ajatelleeksi sitä, miten merkittävää työtä kääntäjät tekevät. Käännöskirjallisuus vaikuttaa myös oman maan kirjallisuuteen. Se, miten klassikkoja käännetään, vaikuttaa myös siihen, miten suomenkielistä kirjallisuutta kirjoitetaan.

Tässä kirjassa omista käännösprojekteistaan kertovat Jaana Kapari (Harry Potter), Marja-Leena Jaakkola (Nestorin kronikka), Kai Nieminen (japanilainen runous), Tapani Kärkkäinen (puolalainen kirjallisuus), Arto Schroderus (Sieppari ruispellossa), Oili Suominen (Günther Grass), Anna-Maija Viitanen (Albert Cohen), Tuula Kojo (Orhan Pamuk), Juhani Lindholm (Robinson Crusoe).

Kääntäminen ei ole pelkästää totista työtä vaan myös kielellistä ilkamointia. Tämä tulee hyvin esiin Liisa Ryömän pakinassa Kääntäjän ohje kirjailijalle ja Saara Hyypän kuvaamassa Aku Ankan karnevalistisessa käännösprosessissa.

Kääntämistä toimintana pohdiskelee käännöskirjallisuuden grand old woman Kersti Juva ja runouden kääntämistä yleensä nuoremman polven kääntäjä Leevi Lehto.

Kirjan esseet muodostavat kokonaisuuden, joka antaa lukijalle monipuolisen kuvan kääntämisen maailmasta ja sen merkityksestä suomalaiselle kulttuurille.

Suosittelen: ****

87.509
Saksa, Silja: Baabelin perilliset : kääntäjiä ja kääntämisen historiaa, 2004. Atena.

Kääntäminen on ikivanhaa inhimillistä toimintaa, joka on muovannut kulttuuriamme ehkä enemmän kuin mikään muu. Kuitenkaan kääntäjien ammattia ei välttämättä arvosteta ja erilaisia yrityksiä on tehty sen eliminoimiseksi kuten keinotekoiset kielet tai koneellinen kääntäminen. Mitkään näistä yrityksistä eivät ole vielä onnistuneet ja luultavasti vaaditaan paljon syvällisempää ymmärtämystä kääntämisestä toimintana, jotta esim. tietokoneohjelma voitaisiin suunnitella korvaamaan ihmiskääntäjiä.

Saksa kertaa koko kääntämisen historian hieroglyfeistä Septuagintaan (1. kreikankielinen Raamattu hepreasta käännettynä), Versio Vulgataan (1. latinankielinen Raamattu) ja kansankielisiin Raamattuihin. Raamatun käännökset Euroopan eri kielille johtivat sanakirjojen laatimiseen ja maallisempiin käännöstöihin.

1900-luku on ollut tulkkauksen ja kääntämisen kehityksen kulta-aikaa ja nykyisin se on mitä suurimmassa määrin yhteiskunnallista ja kaupallista toimintaa.

Suosittelen: ***