vk.35
Suomalainen viikinkiromaani ja ajanlaskun alkeet
84.2
Ruusuvuori, Juha:Lemminkäisen laulu, 1999.
Aluksi ei oikein tiedä ollaanko Suomessa vai Ruotsissa vai jossain kauempana. Kai niitä viikinkejä on sitten Suomessakin asunut, mutta jotenkin tuntuu uskomattomalta, että suvut, jotka asuvat kaikilla Itämeren alueen rannoilla olisivat olleet niin läheisiä ja liikkuvaisia kuin tässä kirjassa kuvataan. Puhutaan 800-luvusta ja Ruusuvuori maalaa rohkeasti aivan eri tyyppisen maailman kuin kliseisissä historian käsityksissä ollaan totuttu. Tyylistä ja henkilökuvauksesta tulee mieleen väistämättä Waltari.
Varsinkin erilaisten kielien suhde on hämmästyttävä. Itärantaa puhuvat ymmärtävät yhtä hyvin länsirantaa ja frankkia kuin saksia ja rooman kieltä. Merkit, riimut, kirjoitus ja laulut ovat romaanin varsinainen pääteema. Kirja toimiikin hyvänä johdatuksena riimukirjoituksen saloihin.
Kielihistoriallista taustatietoa:
Anhava, Jaakko: Maailman kielet ja kielikunnat, 1999.
Andersson, Anders: Riimut, 1997.
Ekko, P.O.: Puumerkit ja riimut menneisyyden avaimina, 1984.
Linkkejä riimututkimukseen:
Nytt om runer -lehti ja the Runic Archives
Riimujen bibliografia 1998 : mainitsee mm. lähteen, jossa kerrotaan hiljattain Hiitisistä löytyneestä suomalaisesta riimukivestä.
Muita Ruusuvuoren historiallisia romaaneja:
Ryöstetty Pyhimys, 1995.
Kaniikki Lupus, 1993.
Asiasanat: historialliset romaanit : 800-luku, kirjoittaminen, kansanusko, kansantavat, loitsut, noidat, tietäjät, viikingit, jumalat : viikingit, suomalaiset, viikinkiaika.
Suosittelen: ***
Ajanlaskutavat
52.8
Oja, Heikki
Aikakirja
Näin vuosituhannen vaihteen juhlinnan lähestyessä on hyvä palauttaa mieleen erilaiset ajanlaskutavat, joita historiassa on esiintynyt ja joita yhä edelleen käytetään eri puolilla maapalloa. Tästä kirjasta löytyy vastauksia mm. sellaisiin kysymyksiin kuin Kuinka suuri osa maapallon väestöstä on aloittamassa ajanlaskussaan 2000-lukua? ja Mikä on vuoden pisin kuukausi? Se sisältää myös kolmensadan vuoden kalenterin, josta on helppo tarkistaa, mikä viikonpäivä on ollut vaikkapa 31.8.1700. Planeettojen, kuun ja auringon liikkeet käsitellään myös perusteellisesti. Eräs mielenkiintoinen asia on suomalaisten vanha ajanlasku, josta vieläkin ovat jäänteenä kuukausiemme nimet. Siinä kuun vaiheet on yhdistetty vuoden (so. auringon) kiertoon.
Suosittelen: ****
52.809
Whitrow: Ajan historia : aikakäsitykset esihistoriasta
meidän päiviimme, 1999.
52.8
Duncan: Kalenteri : ihmiskunnan historiallinen taistelu
todellisen ja tarkan vuoden määrittämisestä, 1999.
16.1
Kamppinen:
Enkelten aika : aikakäsityksistä ja elämän tarkoituksesta,
1999.
Kalevalamitta nykyaikaan
86.21
Rintala, Aulis
Kalevalamitan opas urbaanille runoniekalle
Kalevalan juhlavuoden eräs mielenkiintoisimmista ja nykylukijoille antoisimmista julkaisuista on ehdottomasti tämä kirja. Se opastaa yksityiskohtaisesti ja hauskasti kalevalamitan saloihin ja antaa esimerkkejä siitä, kuika itse on mahdollista runoilla kalevalamittaa noudattaen. Aivan varmasti tällainen omakohtainen kokeilu antaa toisenlaisen tuntuman tähän suomalaisen kielen omaperäiseen ilmaisuvälineeseen kuin Kalevalan lukeminen puoliväkisin. Kun on itse kokeillut pari runonpätkää, alkaa ymmärtää, miten monipuolinen ja joustava tuo mitta onkaan.
Suosittelen: *****
Kalevalaisen Runokielen Seura ry.
- tietoa seuran toiminnasta ja jäseneksi pääsystä sekä kalevalamitta pääpiirteittäin
Johdatusta Vienanmeren kulttuurihistoriaan
86.2
Tuulen jäljillä. Kalevalaseuran vuosikirja 77-78.
Tämäkin teos keskittyy Kalevalan juhlavuoden kunniaksi alueeseen, josta Lönrot sai kerättyä pääosan aineksista kansalliseepokseemme. Vienanmeren ympäristö on vanhastaan kulttuurisesti rikasta aluetta, jossa monet erilaiset kansat, kulttuurit ja kielet ovat eläneet ja elävät tänäkin päivänä.
Mielenkiintoinen on esim. artikkeli, jossa kerrotaan vienalaistietäjä Riiko Kalliosta l.Smötkyn Riikosta. Hän kävi Suomessakin useaan otteeseen ja oli Gallen-Kallelan suuresti arvostama.
Muita kirjoja Vienanmeren rantamilta:
Fraser: Talo Vienanjoen varrella : venäläinen lapsuus, 1987.
Haavio: Bjarmien vallan kukoistus ja tuho, 1965.
Hanki: Vienan kävijän opas, 1999.
Inha: Kalevalan laulumailta : Elias Lönrotin poluilla Vienan Karjalassa, 1999.
Rytkölä: Kainuun ja Karjalan parantaja : Elias Lönnrotin Kajaanin-aika, 1998
Suosittelen: ***