Kirjauutuuksia

Viikko 33

84.2
Werfel, Franz: Kirje naisen käsialalla, 2004. Atena. Suom: Olli Suominen. Alkuteos: Eine blaßblaue Frauenschrift, 1941.

Atenakustannus on ottanut ohjelmaansa saksankielisen kirjailijan, jonka tuotantoa on suomennettu viimeksi 1950-luvulla. Werfel syntyi Prahassa 1890 ja kuului saksankielisten juutalaisten vähemmistöön kuten Kafkakin. Tsekkiläisen kansallismielisyyden nousu ensimmäisen maailmansodan jälkeen pakotti hänet kuten monen muunkin emigroitumaan Wieniin.

Kirje naisen käsialalla on melko lyhyt ja helppolukuinen romaani. Päähenkilön Leonidaksen luonne ja mielenliikkeet kuvataan yksinkertaisen toteavasti. Omahyväisyys ja epämääräinen syyllisyys vuorottelevat. Huolellisesti suunniteltu ja toteutettu yhteiskunnallinen nousu vaatii veronsa: elämä on tyhjää ulkoisesta loistosta ja sosiaalisesta arvostuksesta huolimatta.

50-vuotispäivänään Leonidas saa yllättäen kirjeen parinkymmenen vuoden takaiselta rakastetultaan.Kirjeen kirjoittaja oli ainoa nainen, joka sai Leonidaksen hetkeksi unohtamaan laskelmointinsa ja hänen kirjeensä saa Leonidaksen elämän jälleen tolaltaan.

Antisemitismi ja toisen maailmansodan uhka ovat tärkeitä teemoja teoksessa. Wieniläistä virastoelämää kuvataan hiukan samaan tapaan kuin Robert Musilin romaanissa Mies vailla ominaisuuksia.

Werfel toimi Milena Jesenskan ja tämän prahanjuutalaisen aviomiehen Ernst Pollakin oppaana Wienin kahvilaelämään näiden tullessa Wieniin keväällä 1918.

Suosittelen: ***

84.2
Sem-Sandberg, Steve: Ravensbrück, 2004. Like. Suom. Asta Piiroinen. Alkuteos: Ravensbrück, 2003.

Milena Jesenská tunnetaan parhaiten Kafkan kirjetoverina, vaikka hän on vastarintaliikkeen sankari ja arvostettu journalisti. Kafkan kirjeet Milenalle julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1952. Milenan kirjeitä Kafkalle ei ole säilynyt. Oli vähällä, etteivät Kafkankin kirjeet joutuneet toisen maailmansodan tuhkaan, koska Milena luovutti ne juuri ennen kuin joutui Gestapon pidättämäksi ystävälleen Willy Haasille.

Milena oli arvostetun prahalaisen hammaslääkärin ainoa lapsi. Hänen pikkuveljensä kuoli sylivauvana ja Milena tunsi itsensä riittämättömäksi täyttämään isän toiveita, koska oli vain tyttö. Äiti sairasti koko Milenan lapsuuden ajan ja kuoli tämän ollessa 16-vuotias. Sen jälkeen Milenan elämä oli yhtä myrskyä ja kapinaa. Useampaan kertaan hän jäi kiinni varastelusta ja kun hän alkoi seurustella isän mielestä sopimattoman prahanjuutalaisen Ernst Pollakin kanssa, tämä hommasi tyttärensä mielisairaalaan.

Milena sai kuitenkin takaisin vapautensa melko pian ja meni naimisiin isänsä vihaaman Ernstin kanssa. He muuttivat Wieniin keväällä 1918. Avioliitto ei kuitenkaan toteuttanut Milenan toiveita huolenpidosta ja rauhasta vaan hän koki joutuvansa selviytymään yksin vihamielisessä kaupungissa, jossa näki välillä myös nälkää. Milena alkoi kääntää Kafkan kertomuksia tsekinkielelle 1920 ja siitä alkoi heidän merkillisen intensiivinen kirjeenvaihtonsa. Kovin montaa kertaa he eivät itse asiassa tavanneet. Kafka kävi Wienissä tapaamassa Milenaa 1920 ja viimeisen kerran he näkivät toisensa Prahassa toukokuussa 1922.

Kafkan kuoleman (1924) jälkeen Milena muutti takaisin Prahaan ja asui siellä vuoteen 1939, jolloin saksalaiset valloittivat sen. Hän toimi vastarintaliikkeessä ja joutui heti Gestapon pidättämäksi. Ravensbrückin leirissä hän eli vielä vuoteen 1944 ja herätti ihailua vankitovereissaan rohkeudellaan.

Sem-Sandberg yhdistää kaunokirjallisessa elämäkerrassa Milenan omia tekstejä hänestä kertovien elämäkertojen teksteihin. Hän käyttää lainauksina myös muiden kirjailijoiden tekstejä samoista teemoista. Alkuun kirja voi vaikuttaa hieman sekavalta, mutta se tavoittaa yllättävän hyvin tämän ristiriitaisen ja rohkean naisen ainutlaatuisen luonteen ja elämän merkityksen.

Suosittelen: ****

Suomeksi Milenasta ei ole elämäkertaa saatavilla, mutta Treen Metsossa on Mary Hockdayn Kafka, love and courage : the life of Milena Jesenská, 1995.