Viikko 23

85.32
Kallio, Pauli: Postimies Niilo, 2001. Kuv. Jukka Tilsa.

Legendaarinen sarjakuvapiirtäjä Jukka Tilsa on yhdistänyt voimansa käsikirjoittaja Pauli Kallion (Kramppeja ja nyrjähdyksiä) kanssa ja tuloksena on upea näyttö sanattoman sarjakuvan ilmaisukyvystä. Tätä voisi verrata vaikkapa Krazy Katin tapaiseen klassikkoon. Helposti voisi ajatella, että pelkästään kuvaan luottava sarjakuva olisi jotenkin lapsellista tai pinnalliseen huumoriin perustuvaa, mutta näin ei todellakaan ole.

Kirja sisältää 58 strippiä, jotka on julkaistu HS:n sunnuntaisivuilla vuosina 1999-2001, sekä Heikki Jokisen kirjoittaman esipuheen.

Postimies Niilon lempeään ja leppoisaan maailmaan on helppo samaistua ja se suorastaan imee mukaansa, kun siihen saa tilaisuuden tutustua kokonaisen albumin muodossa. Siellä on myös ristiriitoja, joiden sovittelijaksi Niilo usein joutuu. Rasisitit pitävät palopuheitaan ja erilaiset tekniset vekottimet häiritsevät ihmisten rauhaa.

Tilsan muita saatavana olevia albumeita ovat: Kootuimmat teokset : kuvasarjalajitelma vuosilta 1979-97, Potaattien yö (1997) ja Zärmikkäimmät (1994).

Suosittelen: ****

30.12
Johansson, Anna: Norsu nailoneissa : naiseudesta, ruumista ja nälästä, 2001. Suom. Jaana Nikula. Alkuteos: Elefant i nylonstumpor - om kvinnlighet, kropp och hunger, 1999.

Onneksi Kääntöpiiri on taas elpynyt henkiin ja onneksi he ovat näin tuoreeltaan suomentaneet ajankohtaisen puheenvuoron naisten ikuiseen ongelmaan: ylipainoon. Varmasti ylipaino on ongelma myös miehille ja se on myös terveysuhka, mutta lihavana naisena elämiseen liittyy nyky-yhteiskunnassa monia ennakkoluuloja ja tabuja, joita on hyvä vähän ravistella.

Anna Johansson tietää mitä on olla lihava nainen. Hänellä on sosiologin ja hahmoterapeutin koulutus. Vaikka kirjassa on haastateltu lihavia naisia, se ei ole varsinainen tutkimus vaan journalistinen sukellus lihavien naisten maailmaan - eikä pelkästään lihavien, sillä jokaisen naisen vartalo kaipaa jatkuvaa muokkausta. Naiseksi ei synnytä vaan siksi tullaan muokkaamalla itseä. Voiko tällainen kulttuurin harjoittama tyrannia olla oikein yksilöä kohtaan? Siinä on kysymys, johon Johansson mielellään vastaa ei.

Viime vuosikymmeninä kehosta on tullut projekti. Meillä ei ole pelkästään mahdollisuus muotoilla ja muokata vartaloamme ihanteiden mukaan, vaan meillä on myös velvollisuus ja moraalinen vastuu tehdä niin. Yhteiskunnassa, jossa on lukemattomia mahdollisuuksia ohjattuun liikuntaan, lihavuus on velttouden symboli.

Suosittelen: ****