Kirjauutuuksia

Viikko 16

86.5

Simonsuuri, Kirsti: Nautintojen ajan aarre : William Shakespearen Sonetit, 2005. Yliopistopaino.

"Shakespearen soneteissa on jotain tavattoman ärsyttävää", aloittaa Tauno Mustanoja esipuheensa edelliseen ja tähän asti ainoaan Shakespearen kaikkien 156:n sonetin suomennokseen (1965), jonka ansiokkaasti teki runoilija Aale Tynni. Hän tarkoittaa runojen teknisyyttä ja virtuoositeettia sekä toisaalta niiden kuvaamia syviä tunteita, jotka eivät voi olla vailla jonkinlaista henkilökohtaista elämystä.

Simonsuuri avaa sonetit suomalaiselle lukijalle kiitettävällä perusteellisuudella. Jokaisesta sonetista on omalla sivullaan jäljennös 1609 julkaistusta alkuperäisteoksesta sekä runon suomennos. Viereisellä sivulla on runon rakennetta ja kuvastoa analysoiva selitys.

Hän myös jakaa sonetit temaattisesti jaksoihin, jotka helpottavat niiden lähestymistä. Sonetit 1-126 on osoitettu nuorelle miehelle (Fair friend) ja 127-152 tummalle rakastajattarelle (Dark lady). "Kehotuksia nuorelle miehelle hankkia jälkeläisiä", "kilpaileva runoilija", "kehotuksia muusalle", "runon mahti", matka ja poissaolo", "rakastavaisten uskottomuus ja ero" sekä "kuoleman odotus" ovat muita runoaiheita.

Simonsuuren käännökset ovat paljon proosallisempia kuin Aale Tynnin. Verrata voidaan esim. sonettia 43, joka on yksi kuuluisimmista:

When most I wink, then do mine eyes best see,
For all the day they view things unrespected;
But when I sleep, in dreams they look on thee,
And, darkly bright, are bright in dark directed.

Suljetuin silmin näen selkeimmin:
päivisin näen pelkkää joutavaa,
unessa katson sinuun: kirkkaudessa
hämärtyy silmä, hämyssä on kirkas. A.Tynni

Silmät ummessa näen parhaiten;
päivän mittaan mikään ei kiinnosta,
vaan kun nukun, ne katsova sinua unessa,
loistavat hämärästi, tähyävät loistavina hämyyn. K. Simonsuuri

Mielenkiintoista onkin lukea näitä kahta suomennosta rinnakkain: nauttia Tynnin runollisuudesta ja Simonsuuren selkeydestä.

Suosittelen:*****

Vihje: Shakespearen elämästä omaperäisen tulkinnan esittää Tamperelainen näyttelijä Seppo Heinola kirjassaan Salaperäinen Shakespeare.

10.8
Chamfort, Sébastien Roch Nicholas: Sivistyksen hedelmiä : mietteitä ja tapauksia, 2005. Otava (Seitsentähdet). Suom. ja johdannon kirjoittanut Martti Anhava.

1740 syntyi katolisen papin ja säätyläisnaisen avioton poika, joka toimitettiin ajan tavan mukaisesti hyvään kasvatuskotiin ja sai parhaan mahdollisen kasvatuksen. Hän saavutti aseman vapaana kirjoittajana Pariisin seurapiireissä nokkeluutensa ansiosta ja lyöttäytyi yhteen vallankumousaatteista innostuneen älymystön kanssa. Kuten usein tapahtuu tässäkin tapauksessa vallankumous söi lapsensa ja Chamfort joutui itse epäiltyjen listalle terrorin alettua. Hän teki itsemurhan 1794.

Jäämistöstä löytyneet mietelauseet ja anekdootit toi julkisuuteen hänen ystävänsä Pierre-Louis Ginguené. Aikoinaan Voltaire ja Rousseau arvostivat häntä kirjailijana ja hän sai jopa Ranskan Akatemian jäsenyyden, mutta pitkäksi aikaa hänen tuotantonsa unohdettiin. Romantiikan kaudella Chamfortia arvostettiin Venäjällä ja Saksassa, mutta Ranskassa hänen arvostuksensa nousi vasta toisen maailmansodan aikoihin.

Mietelauseet ja anekdootit on sijoitettu temaattisiksi kokonaisuuksiksi lukuihin: oppineisuudesta, seurapiireistä, elämästä, naisista, kirjallisuudesta, politiikasta jne. Anekdootit todella eläneistä henkilöistä vuorottelevat abstraktien mietelmien kanssa. Juuri se tekee kirjasta kiinnostavan ja monipuolisen. Chamfort on kärjistämisen mestari:

Elämä on sairaus jota uni lievittää kuudentoista tunnin välein. Se on lievike. Kuolema on lääke.

Suosittelen: ****

Vihje: Vertaa samaan aikaan Saksassa eläneeseen Georg Lichtenbergiin, jonka Töherryskirjat sisältävät samankaltaista sarkasmia.