Kirjauutuuksia

Viikko 11

82.2
Kevätsateiden aika : japanilaista tankarunoutta, 2005. Sammakko. Suom. ja toim. Arto Lappi.

Japanin tankarunoudella on pitkät perinteet. Sen alku ajoitetaan hovirunouden kokoelmaan Man'yooshuu 700-luvulta ja se elää edelleen. 1600-luvulla siitä erosi itsenäiseksi runotyylikseen haiku, joka muodostuu säkeen kolmesta ensimmäisestä rivistä.

Tanka- ja haikurunous perustuvat 5/7/5/7/7- tai 5/7/5- tavuisiin ja 5- tai 3-rivisiin säkeisiin. Japanin kieli on korotonta ja tavujen laajuuserot ovat vähäisiä. Mittojen täytyy perustua kokonaan tavulukuihin. Sanastossa on paljon homonyymejä, joiden välittäminen suomen kielelle on vaikeaa. Sama runo voidaan lukea kahtena ja yhdellä sanalla voi olla monta tehtävää samassa runossa. Myös kirjoitusmerkkien hieno kalligrafia jää käännöksessä valittymättä.

Arto Lappi on tamperelainen runoilija, joka on myös itse kirjoittanut tankarunoutta (Kukko puussa, 2002 ja Oravan portaat, 2004) ja on nyt tarttunut tähän haasteelliseen käännöstehtävään. Kokoelma koostuu näytteistä 700-luvun Man'yooshuu-antologiasta, 800-luvun Kokinshuu-antologiasta, 1200-luvun Shinkokinshuu-antologiasta sekä yksittäisten runoilijoiden teoksista aina 1800-luvulle asti. Alkuvaiheen runoista monet ovat anonyymien tekijöiden tuotoksia, mutta mukana ovat monet tunnetut nimet kuten Ono no Komachi, Kyoogoku Tamekane ja Koohoo Kennichi.

Kun ajattelee että runot kattavat ajallisesti yli tuhat vuotta, ne ovat tyylillisesti muuttuneet erittäin vähän:

Haikeat päivät
kulkiessa kaipauksen
täyttämät - ellen
kuulisi kurjen ääntä
kuolisin kai rakkauteen. Ooshima 600-luvulla.

Jokaisen matka
maailman halki sama -
miksi valittaa.
Nasun aroilla jätän
mietteeni kasteen huomaan. Soogi 1400-luvulla.

Tankarunouden viehätys piileekin suurelta osin sen muuttumattomassa ulkoisessa muodossa ja toisaalta yllättävässä ilmaisuvoimassa ja monipuolisuudessa.

Suomentaja ilmoittaa jättäneensä pois sekä Tuomas Anhavan aikaisemmin samoista kokoelmista suomentamat runot, että Kai Niemisen laajemmin suomentamat Ryookanin ja Ikkyuun (Riehaantunut pilvi, 1998).

Suosittelen: ****

Lähteet: Tuomas Anhava: Kevään kukat, syksyn kuu : kootut tankarunot 1960-1982, 2000.

84.2
Cilauro, Santo: Molvanîa: Itä-Euroopan hyljeksitty helmi, 2005. Otava. Suom. Tarja Kontro. Engl. alkuteos: Molvanîa - A land Untouched by Modern Dentistry, 2003.

Jetlag travel guides on pahkasikamainen yritys irvailla matkaoppaiden ja nykyturismin kustannuksella. Jokainen voi tietysti itse arvella, miten hyvin se siinä onnistuu. Idea on alunperin Malcolm Bradburyltä, joka kirjoitti 80-luvun puolessavälissä Itä-Euroopan matkaoppaiden ivamukaelman Why come to Slaka, mutta sitä on melkoisesti kehitetty.

Kirja on kuvituksineen ja taittoineen täysin autenttisen näköinen, mutta tekstit on kirjoitettu herjaavasti vailla mitään estoja, kuten että paikallinen uskonto sallii kirkossa tupakoinnin tai että käsiasetta saavat kantaa ainoastaan poliisiit, sotilaat, postivirkailijat, hammashoitajat, peruskoulunopettajat, vakituisesti työssä kävijät sekä nunnat.

Suosittelen:***