Kirjauutuuksia

Viikko 10

84.2
Roubaudi, Ludovic: Sirkuksen miehiä, 2005. Gummerus. Suom. Lotta Toivanen. Alkuteos: Les Baltringues, 2002.

Sekatyöläisenä elantonsa hankkinut pariisilainen on kirjoittanut harvinaislaatuisen esikoisromaanin, jota voi suositella kaikille hyvien tarinoiden ystävälle. Vaikka loppu ei olekaan onnellinen - niin kuin usein elämässä ja hyvissä tarinoissa - luettuasi tämän tunnet olosi luultavasti paremmaksi kuin aikoihin.

Sattumalta kirjan kirjoittaja on syntynyt samana vuonna 1963 kuin Piin elämästä 2001 kirjoittanut kanadalainen Yann Martel ja kirjoillakin on yllättävää yhtäläisyyttä näennäisessä yksinkertaisuudessa, mutta syvällisessä elämän pohdinnassa. Molemmat myös asettavat tinkimättömän tarkastelun alaiseksi ihmisen ja eläimen välisen suhteen.

Eräällä tyhjällä tontilla Pariisin syrjäseudulla Seinen rannalla sijaitsee sirkusteltta, jota vuokrataan erilaisiin tilaisuuksiin ja kokoontumisiin. Kuuden miehen tiimi hoitaa käytännön järjestelyt ja nukkuu tyhjissä varastoissa ja autoissa. Karuudesta huolimatta elämä on näille yhteiskunnasta syrjäytyneille lähes turvallista. Heillä on oma saarensa suurkaupungin keskellä.

Kaikki muuttuu kun porukka adoptoi kulkukoiran, joka osoittaa huomattavia temppuilijan kykyjä. Se herättää haaveen oikeasta sirkuksesta ja pikku hiljaa levoton ja anarkistinen lauma alkaa osoittaa yllättävää kurinalaisuutta yhteisen tavoitteen puolesta työskennellessään.

Kirjan mittaan kuullaan monia hienoja sirkus- ja eläintarinoita, mutta uskomattomin on kirjan temppuileva koira, jonka nimi on osuvasti Sasse.

Suosittelen: *****

86.23
Kross, Jaan: Rakkaat kanssavaeltajat, 2005. Suom. Jouko Vanhanen. Alkuteos: Kallid kaastelised, 2003.

Näillä sivuilla on käsitelty tämän virolaisen vuonna 1920 syntyneen kirjailijan teoksia Uppiniskaisuuden kronikka (2003), Wikmanin pojat (2001) ja Halleluja (2001). Näistä kaksi viimeksimainittua ovat omaelämäkerrallisia kuten monet muutkin Krossin tuotannon teokset. Silti tällä armoitetun kertojan varsinaisella omaelämäkerralla on omat ansionsa, sillä vasta tässä Kross paljastaa kaikki tarinoidensa taustalla olevat todelliset henkilöt ja tapahtumat.

Kross käsittelee lapsuutensa ja kouluvuotensa melko niukasti, mutta sodanaikaiset tapahtumat, ensimmäinen vangitseminen saksalaismiehityksen aikana, toinen neuvostovallan toimesta 1946, tutkintavankeus, pakkotyöleiri ja vihdoin karkotus Siperiaan saavat perusteellisen käsittelyn.

Kirja loppuu vuoden 1964 tapahtumiin, jolloin Jaan ja hänen kolmas vaimonsa Ellen Niit pääsevät vihdoin odotetulle ulkomaanmatkalle Kreikkaan ja Egyptiin. Lähes seitsemän sadan sivun mittainen teos kattaa siis oikeastaan vasta puolet Krossin elämästä. 60-luvulla hänen kirjailijan työnsä oli vasta alullaan. Toivottavasti pitkälti yli 80-vuotiaalla riittää voimia jatko-osan kirjoittamiseen.

Suomalaiselle lukijalle virolaisten arkielämän kuvaukset 1950-60-luvuilla ovat erittäin mielenkiintoista lähihistoriaa. Silloinhan Viron matkailu Suomesta pääsi jo hyvään alkuun, mutta maa pysyi kuitenkin arvoituksellisena ja suljettuna. Vain äärimmäisen harva tiesi ja osasi ymmärtää, mitä siellä todellisuudessa tapahtui. Ja toisaalta voi ajatella, ettei suurin osa suomalaisista edes halunnut tietää, koska "Kekkoslovakiassa" - kuten Kross Suomea kutsuu - ilmapiiri oli näennäisestä vapaudesta huolimatta pelokkaan jähmettynyt.

Suosittelen: ****