vk. 7
Alvar Aallon elämä sarjakuvana ja vankilaoloja 1700-luvun alun Turussa
72.92
Jäppinen, Jussi: Fiesolen puutarhat : arkkitehti Alvar Aallon elämä : osa 1 : vuodet 1898-1927.
Käsikirjoitus on Jussi Jäppisen ja Risto Oikarisen yhteinen. Piirrokset ovat Risto Oikarisen käsialaa. Kokonaisuus on onnistunut ja ennenkaikkea idea tehdä kuuluisan arkkitehdin muotokuva sarjakuvan keinoin on mitä mainioin. Kuvallisesti on paljon helpompi esittää abstrakteja asioita ymmärrettävästi ja sarjakuvassa myös taiteilijan unielämä ja haaveet saavat kuvituksensa, mikä muuten tietenkin olisi mahdotonta. Tunnelmassa on jotain Prattia ja Pikku Nemoa ja Mämmilää, mutta toki lopputulos on aivan omanlaisensa.
Tässä kirjassa käydään läpi Alvarin lapsuus Kuortaneella ja Jyväskylässä, opiskeluaika Helsingissä ja ensimmäiset ulkomaanmatkat Viroon ja Italiaan. Jälkimmäiseen matkaan viittaa myös kirjan nimi. Sivuilla vilahtelee muitakin kulttuuripersoonia kuten Juhani Aho, Eino Leino ja Usko Nyström. Kansalaissota ja Suomen itsenäistyminen koskettivat tietysti myös nuorta Aaltoa ja hän joutui sekä vankilaan että sotaan ollessaan alta 20 vuotias. Jatkoa jää odottamaan innolla. Toivottavasti pikkuinen Korpijyvä-kustantamo saa hoidettua ottamansa urakan loppuun. Kirja on samaan aikaan julkaistu myös englannin kielellä, joten sen voi antaa vaikka lahjaksi ulkomaalaiselle ystävälle.
Suosittelen:****
84.2
Schäfer, Petter: Minä Pietar ja minä Anna, 2000.
Tämä Suomen kielellä kirjoitettu päiväkirja vuosilta 1707-1714 on vasta nyt toimitettu nykylukijalle ymmärrettävään muotoon ja julkaistu kirjana. Suomen Kuvalehden (4/2000) artikkelin mukaan tämä on varhaisinta suomen kielellä julkaistua arkielämän kirjallisuutta. Jopa Pohjoismaiden mittakaavassa kyseessä on harvinaisuus. Arkielämän historiaa on selvitetty erilaisista lähteistä ja pyritty rekonstruoimaan erilaisten dokumenttien perusteella. Tässä on nyt tilaisuus päästä suoraan autenttiseen tunnelmaan tekstin välityksellä, joka auliisti luettelee kaikenlaista kiinnostavaa ruoka- ja juomatalouteen, tämän ajan tunnettuihin henkilöihin, henkilöiden välisiin suhteisiin ja vankilaoloihin liittyen.
Schäfer oli varakasta saksalaisperäistä sukua ja laajalti matkustellut. Opintonsa hän suoritti sekä Turussa että Upsalassa ja maanpakonsa aikana hän kävi Novgorodissa, Lyypekissä, Danzigissa, Amsterdamissa ja Lontoossa. Sieltä hän lähti Amerikkaan Uuden Ruotsin siirtokuntaan. Jostain syystä hän päätti palata Turkuun hyvin nopeasti ja vuonna 1707 hän oli jo taas vankilassa uskonnollisten mielipiteidensä takia ja vietti loppuelämänsä siellä. Loppukesällä 1713 hänet siirrettiin Ruotsiin Gävlen linnaan, missä päiväkirjamerkinnät katkeavat v. 1714. Schäfer kuoli vuonna 1729. Hänet tuomittiin kahteen kertaan kuolemaan ja julistettiin mielenvikaiseksi vain sen tähden, että hänellä oli hieman erilaisia käsityksiä vanhurskauttamisesta ja valtion suhteesta uskontoon kuin kirkolla ja oikeuslaitoksella. Schäfer oli ensimmäinen uskonnonvapauslain esitaistelija, mutta kyseessä eivät todellakaan olleet mitkään suuret eroavaisuudet uskonnon sisällössä. Silloinen yhteiskunta ei vain suvainnut yksityisajattelua missään muodossa.
Huolestuttavasta asemastaan huolimatta Schäfer on elellyt Turun linnassa hyvin. Lohta ja lintupaistia tuodaan hänelle melkein viikoittain ja juomistakin riittää. Samoin naiset tuntuvat ihastuneen tähän yksityisajattelijaan niin kovasti, että viettävät öitäkin hänen sellissään. Yksi heistä, Anna Wargent, tulee jopa raskaaksi ja se on esivallalle liikaa. Molemmat joutuvat oikeuden eteen ja Schäfer eristettään.
Schäferin äidinkieli oli ruotsi, mutta Turussa puhuttiin jo yleisesti suomea 1700-luvun alussa. Hän kirjoitti ehkä salailutarkoituksessa suomeksi ja lyhensi sanat samasta syystä lähes tunnistamattomiksi. Matti Piispa on tehnyt kovan työn toimittaessaan päiväkirjan nykykielelle. Kirja sisältää myös johdannon Schäferin elämänvaiheisiin sekä sanaston.
Suosittelen:*****