viikko 3

Nämä alunperin Punch-lehdessä julkaistut jutut (1888-89) koottiin kirjaksi pian ilmestymisensä jälkeen. Tarkoituksena on aluksi ollut luultavasti vain huvittaa oman perheen jäseniä, mutta suuremmallekin lukijakunnalle ovat nämä sattumukset pikkuvirkamies Charles Pooterin elämästä kelvanneet. Pooter on perinjuurin viktoriaaninen hahmo - jopa niin paljon, että lukija alkaa epäillä parodiaa.

Hyväntahtoista pilaa tekevät toisistaan jatkuvasti myös kirjan henkilöt. Pilkat ja kepposet saattavat olla rajujakin, mutta niistä on mahdotonta loukkaantua, koska ne tehdään niin vilpittömin sydämin. Toinen huumorin ilmenemismuoto on jatkuva vähättelevän puhetavan käyttö l. ns. understatement. Arkipäiväisessä elämässä mitä kiusallisimmat pikkusattumukset (erityisesti palvelusväen kanssa!) ja liiallisen alkoholinkäytön seuraamukset ohitetaan lakonisilla ilmoituksilla, jotka kyllä hyvin tuovat esiin asioiden todellisen laidan...

Läheisin vertailukohta kirjalle on Dickensin Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit. Jos pitää siitä, pitää varmasti myös tästä hieman myöhäisemmän ajan viktoriaanisesta hulluttelusta. Kova keinottelumaailma on kuitenkin jo luikerrellut viattomien paratiisiin: Charlesin poika Lupin tekee omaisuuden Cityssä osakekaupoilla ja houkuttelee isänsä ja tämän ystävätkin pelaamaan.

Suosittelen: ****

86.12
Koponen, Jari: Mielikuvituksen mestarit : (13 unohdettua fantastia), 2000.

Jari Koponen esittelee 13 ajattelijaa 1600-luvulta 1920-luvulle, jotka jostain syystä ovat unohdettuja ainakin suomenkielisissä kirjallisuuden ja filosofian historioissa. Tärkein tämän kirjan anti onkin se, että Koponen on tutustunut alkukielellä kaikkien näiden henkilöiden ajatuksiin, tekee niistä lyhyen yhteenvedon ja suhteuttaa heidät oman aikansa aatevirtauksiin.

Toiset näistä henkilöistä ovat historiasta tunnettuja kuten Casanova ja Flammarion, mutta heidän kirjallinen tuotantonsa jäänee keskivertosuomalaiselle arvailujen varaan. Toisten kirjallinen tuotanto on osittain tiedossa kuten Strindbergin ja Alfred Jarryn (Kuningas Ubun kirjoittaja), mutta joku osa heidän ajattelustaan on jäänyt hämärän peittoon.

Ilmeisesti tieteis- ja fantasiakirjallisuuden historia on paljon pitempi ja monisyisempi kuin olemme tottuneet ajattelemaan. Historian hämärästä nousee sellaisia hahmoja kuin Athanasius Kircher, Louis-Sebastien Mercier, Jean-Marie Mathias Philippe-Auguste Villiers de l´Isle-Adam, John Uri Lloyd, Paul Scheerbart, Sydney Fowler Wright, Raymond Roussel, Stanislaw Witkiewitcz ja Velimir Hlebnikov.

Ensimmäisen kuvitteellisen avaruusmatkan Iternarium extaticumin (1656) kirjoittaja Kircher oli tähtitieteilijä ja jesuiitta. Ensimmäinen aikamatka kirjallisuudessa on Mercierin l´An deux mille quatre cent quarante (1771). Ensimmäinen teknologian ja kaupallisen kulttuurin kritisoija on Villiers, joka on ennustanut "taivaallisen" mainonnankin:
Kuinka liikuttavaa olisikaan jos näkisimme, puhuen nyt noista likööreistä, joita suositellaan niin monin perustein, Leon tähtikuvion päätähden Reguluksen alapuolella, juuri Neitsyen tähtikuvion Spican kohdalla, enkelin pitelevän pulloa kädessään samalla kun hänen suustaan esiinpistävästä paperiliuskassa lukisi "Herrajumala kuinka hyvää".

Fowler Wright saavutti kuuluisuuden katastrofiromaanillaan Deluge (1927), joka kertoo lähes koko sivistyneen maailman peittävästä tulvasta. Inhorealistinen kamppailu elintilasta enteilee dystopia-romaania (teknoutopian vastakohta) The world below, jossa ihmisestä ja sivilisaatiosta maalataan niin vastenmielinen kuva että vertailukohtaa saa hakea. Puolalainen Witkiewicz luo kuvan täydellisestä totalitarismista romaanissaan Nienasycenie 1930-luvulla.

Eniten mielenkiintoa herätti kuvaus Casanovan muistelmateoksesta Histoire de ma vie, joka julkaistiin kokonaisena vasta 1960-luvulla. Uusin suomenkielinen käännös on tehty 90-luvun taitteessa ruotsinkielisestä käännöksestä, joka on se vanha versio. Milloinkahan tämä maailmankirjallisuuden merkkiteos saataisiin täydellisenä myös suomeksi? Casanova alkoi kirjoittaa muistelmiaan toimiessaan elämänsä loppupuolella kirjastonhoitajana Duxissa. 1700-luvusta on olemassa harvoja dokumentteja, jotka kuvaisivat ihmisten arkielämää ja eri yhteiskuntaluokkia yhtä laajasti. Tosin meillä on kyllä oma paiväkirjadokumenttimme 1700-luvun alusta: Petter Schäfferin kuvaus vankilaoloista Turun linnassa.

Suosittelen: ****